Pandoran lipas

Viime päivät ovat olleet vähintäänkin sanoen hankalia. Blogimaailmassani siis, jos muutenkin. Kyllä Urkki tietää.

Huolimatta siitä, että olen työskennellyt väsymättömästi oman blogialustani parantamisen ja kehittämisen parissa, olen kohdannut uusia ongelmia. Tällä hetkellä tekstieni lukukertamäärät eivät näytä päivittyvän blogialustani laskureihin – jokainen tilannettaan ja lukijoidensa saavuttamista tarkkaileva kirjoittaja olisi tuosta huolissaan. Niin minäkin.

Voihan toisaalta näin inhorealistina yksi syy lukijamäärieni vähyyteen olla sekin, että minulla ei ole lukijoita. Että kirjoitan vain ja ainoastaan itselleni, mikä on varsin kylmäävä ajatus itsessään.

Toisaalta en pysty välttymään myöskään siltä ajatukselta, että nuo monessa tekstissä aiemmin kurmottamani some-algoritmit yhteistyössä herkkääkin herkempien hiirinappisormenpäidensä kulumista pelkäävien lukijoiden kanssa tekevät hyvää (tjsp) yhteistyötä selkäni takana.

Yhtenä kysymyksiä herättävänä esimerkkinä tuosta olkoon se, että Facebook kertoo minulle erään viimeaikaisen kirjoitukseni tavoittaneen yli 10-kertaisen määrän näkijöitä/lukijoita verrattuna muiden viime viikkojen kirjoitusteni lukijamääriin. Se on täysin käsittämätöntä, etenkin kun tuo 10-kertainen tavoitettujen määrä heijastuu blogilaskureissani tuon tekstin kohdalla kokonaisuudessaan vain yhtenä (1) lukijana. Tuo jos jokin kertoo siitä, että some-alustojen taustoissa tapahtuu paljon sellaista, mistä meillä rivikäyttäjillä ei ole harmainta aavistusta.

Haastavalta tuntuvaan tilanteeseeni on tuonut hieman lohtua se, että olen onnistunut tuomaan vanhan Blogger-historiani kaikki tekstikohtaiset lukukertamäärät uudelle alustalle, eli eri alustojen lukukerrat ovat nyt turvassa ja tallessa tietokannassa, keskenään yhdistettyinä ja vertailukelpoisina koko bloggausajaltani, reilulta kahdelta vuodelta.

Olen myös sulkenut tänään torstaina 10.6.2021 vanhan Blogger-tilini ja blogini lopullisesti, joten sieltä aiemmin eri suuntiin jakamieni hyvissakasissa-linkkien kautta ei enää päädy uudelle serverilleni. Bloggerissa tuli vastaan se, että käännöt vanhasta blogistani uuteen eivät jostain syystä enää toimineet (oletettavasti templaattien päivittymisen takia), joten siksi päätin sulkea sen lopullisesti.

Summa summarum: Olen päättänyt, etten enää stressaa lukijamääristäni, ne päivittyvät ja rekisteröityvät itsestään jos niikseen on. Olen myös messunnut, keuhkonnut, saarnannut, kehottanut, pyytänyt ja rukoillut olettamieni olemassa olevien lukijoitteni ja seuraajieni osan- ja kannanottoja aivan riittävästi. Ne suksikoot, jotka vaikenemisen ja/tai poistumisen metsän kutsun kuulevat – vapaa on vain umpihanki.

Teen vastedes blogini kanssa tasan tarkkaan mitä minua huvittaa, julkaisen täällä aivan mitä haluan ja kenelle haluan muiden mielenrauhaa tai reaktiota pohtimatta tai huomioimatta – ne lukevat, joita tekstini kiinnostavat. Tarkoituksellisen tunnesordiinon aika on ohi. Mitä teksteihini ja niiden linjan- ja sisällonmuutoksiin yleensäkin tulee, on täysin luonnollista että tekstit muuttuvat kirjoittajan elämänmuutosten mukana.

Sydämen Siperia opettaa.

Tulen siis poistamaan tulevista teksteistäni varmistimen ja avaamaan tekstuaalisen Pandoran lippaani. Jos tekstini ovat tähänkin saakka olleet mielestänne monin tavoin kysymyksiä herättäviä tai jopa alle kaiken arvostelun niin odottakaa vain, lisää alkaa tulla sisään ovista ja ikkunoista. Hienohelmat ja herkkähipiät ottakoot tarpeellisen määrän taka-askelia.

Onneksi lukijamäärät eivät voi pudota pakkasen puolelle, elleivät Facen ja muiden some-alustojen algoritmit jälleen kerran yllätä.

Olisihan se toisaalta jonkin lajin ennätys tuokin.

IE

Kuva: Mielenmaisemaani juuri nyt täydellisesti sopiva legendaarinen Urkki-meemi / Tukaani

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *