Syntymäpäivä

Jälleen yksi vuosi lisää, uusi vuosirengas elämän puussa.

Tässä iässä kaikki kasvu tapahtuu kuitenkin fyysisen pituuden asteittaisen vähenemisen ja ympärysmitan kasvamisen kautta. Voimien vähenemisen, lisääntyvien elämän menetysten ja aikaansaamisen etenevän rapautumisen kautta.

Siinä, missä lapsuudessa syntymäpäivillä oli suuri merkitys, näin vanhana niitä pitää vain yhtenä päivänä muiden joukossa. Jos edes sellaisena.

Lapsena ja nuoruudessa, voimien, kykyjen ja osaamisen koko ajan kasvaessa jokainen uusi syntymäpäivä juhlistaa kaikkea uutta ja hyvää, kasvua ja kehittymistä. Oppimista, uusien asioiden ja tietojen omaksumista. Niitä totisesti kannattaakin juhlia ja arvostaa.

Mutta miksi juhlia syntymäpäivää, kun parhaat vuodet ovat jo ohi ja ollaan luisumassa alamäkeen kaikessa, henkisessä ja fyysisessä suorituskyvyssä, jos kohta muissa, vieläkin tärkeämmissä asioissa. Siinä kysymys, joka vaatii vuosi vuodelta enemmän perusteluja ja asioiden syvällistä pohtimista.

Oman alani työehtosopimuksessa on pykälä, jonka mukaan työnantajan on keskusteltava työntekijän kanssa vanhenemisen vaikutuksista hänen työsuorituksiinsa työntekijän täyttäessä 58 vuotta. Epäilemättä sinänsä asiallisesta ennakoinnista huolimatta homman irvokkuus on siinä, että jos et ole vielä siihen mennessä ymmärtänyt olevasi vanha, niin sen jälkeen kyllä tiedät kun työnantajakin pääsee asialla kuittailemaan.

”Nurkassa on tilaa kaltaisillesi ikääntyville alisuorittajille, joista on talolle koko ajan vähemmän hyötyä.”

Ja yleensäkin kiitokset koko nuoruuden ja kauneuden korostamisen maailmalle osoittaessanne meille vanhemmille sukupolville paikkamme arvostuslistallanne.

Mitään uutta ja yllättävää tuossa ei ole, tietyt nuoremmat ihmiset elämässäni ovat tehneet asiaa koko ajan kivuliaammin selväksi jo vuosikausia.

Malja sille, syntymäpäivänä.

IE

Kuva: Kranich17 / Pixabay