Leijonaportti

Kun eräänä aamuna heräät siihen, että sanottavaa ei enää ole. Istut näppäimistösi ääressä kahvikuppi kourassa miettien mitä siinä oikeastaan teet. Mitä, kenelle ja miksi.

Kun eräänä päivänä et koe enää haluavasi avata ajatusten arkkuasi, sanoittaa tuntojasi kanssaihmistesi tietoon ja tuntoon tietäessäsi mitä siitä seuraisi – tai ei seuraisi.

Kun et enää mene iltaisin nukkumaan ajatellen kuinka hienoa on taas huomenna kirjoittaa jotain kiinnostuneiden nähtäväksi ja fiilisteltäväksi.

Jotkut harvaakin harvemmat lukevat ja tykkäilevät, mutta muuten maailma pyörii mallillaan: vaikenijat vaikenevat, huijarit jatkavat huijaamistaan, valehtelijat valehtelemistaan ja tulevat palkituiksi siitä. Toinen paha toistaan kehuskellen ja selkään taputellen.

Kun asioiden esilletuojat, kyseenalaistajat ja keskusteluun nostajat vaietaan, lytätään tai nauretaan hiljaisiksi, silloin on toden totta aika vaieta. Niiden, joita ei todellisuudessa koskaan nähty, kuultu, kuunneltu. Niiden, joita ei haluttu nähdä ja kuulla.

Onneksi olkoon teille jokaiselle, jotka olette kaikkeen tuohon kohdallani syyllistyneet. Hyvin tehty. NOT.

Näissä Leijonaportin 8.8.2021 tunnelmissa.

IE

Kuva: Free-Photos / Pixabay

2 Comments

Add a Comment