Pojasta nilkka paranee

Parisen viikkoa sitten tapahtunutta nilkkamurtumaani potien ja lääkiten.

Jäljellä on vielä ainakin kuukausi jalan lastoitusta, toisaalta paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Onni onnettomuudessa, jos jotain.

Eikä sillä, kotitoimistolta jo lähes puolitoista vuotta toimineena etätyöläisenä tuo ei ole varsinaisesti lomien jälkeen työntekoani muuttanut tai estänyt, toisaalta en ole ollut sairaslomaa hakemassakaan kunhan olen saanut vammani tutkitutettua ja hoidatettua ilman että siitä jää mitään pysyvää haittaa.

Vahinko ei tule kello kaulassa, ei edes lentokentällä matkalaukkua perässä raahatessa. Kun yhtäkkiä huomaa luiskan katoavan oikean jalan alta ja koko elävä massa murjoo vauhtikertoimella ryyditettynä nilkan solmulle, ymmärtää kuin salamaniskusta, että tuhat kiloa on tuhat kiloa – miten sen oman nilkkansa päälle sitten asetteleekin.

Sanovat, että humalaisilla on onnettomuuksissa aina nollapromillelaisia parempi tuuri.

Ehkä niin, nimimerkillä ”Se On Selvä Se” voin kuitenkin todeta, että koen kuitenkin päässeeni tästä haasteesta suhteellisen vähällä, ilman leikkauksia ja raudoituksia.

Pojasta nilkka paranee, siinä missä sananlaskun mukaan polvikin.

IE

Kuva: j. p. / Pixabay