Aasiakas

Joskus maailmalla liikkuessaan törmää asiakaspalveluasenteeseen, jossa todellakin on parantamisen varaa.

Totta, joskus varmaan jokin asia elämässä ketuttaa montaakin asiakaspalvelijaa niin rajattomasti, että sitä on tavalla tai toisella päästävä purkamaan pahaa-aavistamattomiin palveltaviin, asiakkaisiin, olette ehkä joskus kuulleet heistä? He ovat niitä öttiäisiä, öhkömönkiäisiä ja muita maan matosia, jotka maksavat omista rahoistaan palkkaanne joko suoraan tai välillisesti.

Pienenä ajan kuvana, kävin vastikään Tampere-talolla eräässä tilaisuudessa ja siellä satuin törmäämään järjestyshenkilöön, jolle päivä ei selvästikään näyttänyt olevan se kaikkein paras.

Tiedustellessani häneltä ennen tilaisuuden alkua eri osanottajaryhmien saliinsiirtymisjärjestyksestä, hän pureutui sananvaihtomme lopuksi hyeenan lailla kantamani repun mukanaloloon ja nosti esiin sen herättämän saliinvientiproblematiikan, joka tulisi ennen pitkää aiheuttamaan pahaa verta järjestyksenvalvojien (ovimikkojen ja -minnojen) näkökulmasta. Asia näin hieman arkaaisesti ilmaistuna.

Kiitokset siis sille Tampere-talon järjestysnaiselle, joka kommunikoi minulle jo pitkään ennen tilaisuuden alkamista minun ja reppuni muodostavan elämää suuremman turvallisuusuhan tilaisuudelle ja kaikille sen osanottajille. Sen tuloksena meidät piti erottaa toisistamme muutamaksi tunniksi, joten reppuni päätyi tavarasäilytykseen. Asia asiana oli täysin ok, sitä en kiellä, mutta se tapa miten se allekirjoittaneelle esitettiin ja ”perusteltiin” ei ollut.

Tämän synnynnäisen aasiakaspalvelijan mukaan pienenkin repun saliin vieminen olisi ollut täysin kestämätön uhka esimerkiksi tulipalon sattuessa, mutta kas kummaa, kysyessäni asiasta hän oli tarkoituksellisen ymmärtämätön ja täysin sokea samanlaiselle ongelmalle monien suurikokoisempien, olalla raahattavien naisten laukkujen kanssa, vaikka niitä hänelle muusta osanottajistosta esimerkkeinä osoitin. Ymmärrän kyllä turvalllisuuskysymyksen sataprosenttisesti, mutta en sitä, miksi tilannetta tulkitaan ja selitellään eri tavalla aasiakkaan pärstäkertoimen mukaan.

Ja olisihan se toki mahdollisen tulipalon sattuessa lohduttanut itseänikin niin maan perusteellisesti etten olisi ainakaan omaan reppuuni kaatunut ja sen tuloksena menehtynyt, kun salissa olisi ollut itseäni kamppaamassa koko joukko tilaisuuden muiden osanottajien saliin tuomia puolijoukkuetelttojakin.

”Siks kun mä sanon”-attityydi toimii päin naamaa lätkittynä aina, etenkin kun on roolissa, jossa lakikirja-auktoriteetilla on oikeus lyödä ihmistä päähän. Onneksi olkoon. Reppu on näköjään reppu vaikka se mahtuisi tiukkojen farkkujen taskuun, ja laukku laukku, vaikka se olisi aasiannorsun kokoinen (niin kuin joillakin saliin ängenneillä oli). Kyllä järkkäri tietää, älä sinä tyhmä aasiakas siinä mitään kysele.

”Sometimes you’re the windscreen, sometimes you’re the… customer.”

Ja Tampere-talossa et ole näköjään edes sitä, vaan vain ja ainoastaan aasiakas.

Kiitos tästäkin vähästä.

IE

Kuva: JackieLou DL / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *