Jos metsässä kaatuu puu…

Ikiaikainen sananlasku-arvoitus on suurten asioiden äärellä.

”Jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ei ole sitä kuulemassa, kuuluuko kaatumisesta ääni?”

Myös bloggaamisen yhteydessä voitaisiin hyvinkin kysyä tuota samaa vanhaa filosofista ajatusta mukaillen:

”Jos bloggari kirjoittaa maailmalle sydämestään mutta hänen tekstinsä eivät kiinnosta tai löydä lukijakuntaansa, onko hänen kirjoittamisellaan tarkoitus?”

Pelkästä kylmästä panos-tuotto näkökulmasta katsottuna ei ole.

Kirjoittamiseen liittyy kuitenkin niin paljon muutakin kuin pelkkä näppäimistön kouluttaminen tai sana-akrobatia. Ihmisen nähdyksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi tuleminen, kaikkein vähimmilläänkin ainakin hentoinen toive siitä. Loppujen lopuksi kyse on siis aivan samasta asiasta kuin ihmisten välisessä elävän elämän kommunikaatiossa.

Kuinka moni kirjoittaja on aikojen kuluessa unohtunut tai unohdettu, erehdyksessä tai tarkoituksellisesti? Kuinka monen kirjoittajan esille tuoma monivärinen ja -vivahteinen sielunmaisema on vaiettu hiljaisuudella, hiljaisuudessa mustavalkoiseksi, jopa sysimustaksi?

Kuinka monelle meistä on selkä kääntynyt, mielenosoituksellisesti tai muusta syystä?

Kuinka paljon ja millä lopputuloksella on halki maailman sivu tuotettu tekstejä, jotka ovat hautautuneet välinpitämättömyyden, merkityksettömyyden ja muistamattomuuden erämaahan?

Kysymys, johon kukaan ei pysty faktatiedollisesti vastaamaan, samalla se on kuitenkin kysymys, johon hyvin moni meistä julkisesti kirjoittavista tietää yhden sanan kattavan vastauksen, sen kaikessa monimerkityksisyydessäkin.

Lukemattomasti.

IE

Kuva: mary-troublemaker / Pixabay