Paluu lauteille

Kertovat, että korona on kukistettu. Väittävät, että maailma on taas avoin. Tai vähintäänkin Suomi.

Ehkä tuo on liiottelua, toisaalta kuitenkin tuohon suuntaan ollaan selvästi menossa.

Puolentoista vuoden etäkoronataivallus on tulossa lähiaikoina päätökseensä, ja myös me, jotka olemme nauttineet etäilystä joudumme palailemaan pätkittäin.

Mutta missä minä, Luolamies, koen itse olevani, olenko valmis hyppäämään taas lauteille, palaamaan kasvokkaisiin live-esiintymisiin?

Yhdellä sanalla vastattuna EN. Kumpaankaan.

Olenko yhtä-äkkiä muuttunut ihmisvihaajaksi tai henkisesti ja sosiaalisesti kyvyttömäksi, jos en haluaisi palata toimimaan kasvokkain? En ole. Olen vain niin monen muun mukana huomannut, että työnkuvani on mahdollistanut täydellisesti oman työn tekemisen linjojen yli etänä – tietotyöläinen kun olen, puhumattakaan esimerkiksi niistä aikasäästöistä ja laskeneista stressitasoista, joita puolentoista vuoden työhön ja pois töistä matkustamisen pois jääminen on elämääni tuonut.

Olen tämän reilun puolentoista vuoden aikana saanut selvemmän kuvan siitä, mitä haluan ja mitä en halua. Mikä taittuu helposti ja mikä vähemmän. Mikä toimii ja mikä ei toimi. Mikä tuottaa parasta tulosta niin itselleni, työnantajalleni kuin asiakkaillemmekin.

Yli puolentoista vuoden etäparatiisi (tai etäkorpitaivallus riippuen siitä mitä se on itse kenellekin ollut) on joka tapauksessa tulossa päätökseensä. Aika näyttää mitä on tulossa.

Mielenkiintoista, joskin myös epäilemättä kysymyksiä herättävää.

IE

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay