Henkisen jargonin sanakirja

Nyt jo hieman kauempana monista henkisyyden kuvioista ja myös lähes kaikista sen puolen toimijoistakin (muutamaa hyvin harvaa upeaa, rakastettavaa poikkeusta lukuun ottamatta), alkaa nähdä hieman paremmin kaikkeen niissä piireissä tapahtuvaan asioiden sanoittamiseen ja sen käyttämiseen kaiken arvottamisessa, niin asioiden kuin ihmistenkin.

Henkisyydessä on joka asialle lukemattomia määrittelyjä, käytännössä jokainen määrittelee moninaisten ylätason sateenvarjokäsitteiden alla omalla kohdallaan sen, mitä mikäkin on tai mitä se tarkoittaa. Sinne mahtuu lukematon määrä erilaisia henkilökohtaisia tulkintoja.

Henkisen jargonin epävirallisessa sanakirjassa sanat, niiden tarkoitus ja käyttö määräytyvät käytännössä aina tilannekohtaisesti sen mukaan kuka puhuu, kenelle puhutaan ja mistä puhutaan.

Eestakasin ja taastakasin” on ennen kaikkea valtaosassa massahenkisyyden feminiinitoimijoiden kommunikaatiota enemmän sääntö kuin poikkeus ja siihen täytyy meidän miestenpuolten kuuleman mukaan vain tyytyä, sillä juurikin sitä ymmärtämättömämpää sielunpuolikasta me heidän mielestään olemme. Tuo on tehty usein selväksi, niin epäsuoraan kuin paljon suoremminkin.

Esimerkkinä yllämainituista peleistä – niin sana- kuin muistakin – voi tutkia blogissani Lupauksista ja luottamuksesta esittämääni kuvausta keinotekoisesti luodusta tekstuaalisesta Frankensteinin hirviöstä, jossa tiettyjen ihmisten kertomaan ei pysty luottamaan missään suhteessa. Sanottu kun voidaan selitellä oman mielen mukaan tilanteesta toiseen aivan miksi halutaan tai vaieta jälkeenpäin niskoja nakellen jopa täysin merkityksettömäksi.

Todellisessa elämässä sanottujen sanojen ja annettujen lupausten energia ja sitovuus ovat kuitenkin ikuisia eivätkä katoa koskaan, vaikka joidenkin ihmisten henkisen sanakirjan viimeisestä painoksesta juuri tämä kaiken summaava lause on niin sopivasti unohtunutkin.

Mutta mennään itse asiaan.

Esittelen alla (myönnettäköön, kieli poskella) joitakin henkisyyden käsitteitä, joita jokainen tulkitsee omalla tavallaan – niin luonnollisesti minäkin. Loppujen lopuksi kyse ei ole kuitenkaan tulkinnasta itsestään, vaan siitä, miten mikäkin tulkinta tulkitsijaan itseensä ja hänen toimintaansa eri tilanteissa ja ihmissuhteissa vaikuttavat. Se onkin sitten kokonaan toinen pallopeli, jossa ei takalaittomia tai muutakaan vilppiä tunneta eikä etenkään tunnusteta. Aloitetaan.

Kaksoisliekki

Väittävät aikojen alussa sielun olleen yksi ja kokonainen, mutta jossain vaiheessa korkein on repinyt sen jostain meidän väitetystä perseilystämme kypsähtäneenä kahtia, puolikkaisiin, jotka testaavat toisiaan elämästä toiseen yhdistyäkseen lopullisesti kaikki menneet sovittuna ja sovitettuna kerran, jossain yhteisessä elämässä. Sen tuloksena kaikki etsintä tulee päätökseensä ja koko sielu erikeeperöityy taas takaisin yhdeksi. Hallelujaa, toteaa nimimerkki Sir Pale.

Ihan aikuisten oIkeastihan kauan sitten toisesta eroon joutuminen, yhteen palaaminen ja yhdistyminen ovat äärettömän kaunis ajatus joka totta tosiaan lämmittää sydäntä juuria myöten, mutta se, miten tuo asianomainen haku- ja yhteenetsiytymistoiminto täällä fyysisyydessä toimii, onkin sitten jotain ihan muuta.

Sielunpuolikkaille järjestetään keskinäisiä otatuksia elämästä toiseen eri rooleissa niin kauan, että jossain elämässä ja tilanteessa ne olisivat viimeinkin halukkaita tekemään sovun ja yhdistymään.

Sen oikean sielunpuoliskon lisäksi elämästä toiseen kuvioissa pyörii paitsi monenlaista positiivista sielunkumppania, myös väärää, karmista vipeltäjääkin, jotka tuovat oman, vähemmän pikantin mausteensa kulloiseenkin elämään. Karmisille on niin mukava tyrkyttää kaikki hyvä ja kaunis mitä pystyy itsestään antamaan, vain saadakseen turpiinsa niin henkisesti, hengellisesti, kuin joskus jopa fyysisestikin. Se oikea, tiedostava sielunpuolikashan ei tuollaista tekisi, mutta siitä viis. Eikun vaan ne pahimmat karmiset rusinat pullasta kitusiin, oli päätöksen hinta tai rusinan maku mikä hyvänsä – sen (potentiaalisen) oikean puoliskon voi jättää tässä elämässä huomiotta, mahdollisuuksia yhdistyä kun tulee tulevaisuudessa vielä määrättömästi. Niinköhän?

Pohtikaapa tätä: jos kaksoisliekkiys todellakin on toimiva ja ehdoton, pitäisi molempien osapuolten pyrkiä yhdistymään tai mahdollisuuden pintautuessa vähintäänkin selvittämään, onko molemmilla heistä asiassa samanlainen tunne. Tunteella ja energioillahan tässä kaikessa pelataan eikä faktisella tiedolla, eikös?

Sen sijaan käytännössä puhutaan kaksoisliekkien pakenija-tavoittelija (runner-chaser) -dynamiikasta, jossa yhdistyminen on lähtökohtaisesti mahdotonta kun toinen puolikas juoksee kettuillessaan ja karmisiin sotkeutuessaan toista pakoon ja toinen yrittää tavoitella häntä oikealla asialla. Aika-ajoin roolit vaihtuvat päittäin, kun tavoittelija vittuuntuu tuloksettomaan tavoitteluunsa luopuen siitä (ns. ”Pitäköön tunkkinsa”-ilmiö, jota sivusin edellisessä blogissani Henkisyys – Naisten valtakunta?). Tuon huomattuaan entinen tavoiteltu muuttuu pakenijasta tavoittelijaksi ja entinen tavoittelija juoksee nyt vuorostaan keskisormi pystyssä pakoon kontaktia vältellen sen minkä pikkujaloistaan pääsee.

Kaiken tuloksena kumpikaan ei saa sitä mitä haluaa tai tarvitsee, paitsi karmiset, jotka onnistuneesti välistä vedettyään ja vehkeensä verhoon ennen poistumistaan kuivattuaan nauravat räkäisesti matkallaan hujaamaan seuraavia hyväuskoisia.

Kauniiksi lopuksi yläkerta kuseksii sammuksiin erilleen jäävät liekinpuoliskot tässä elämässä elinajanodotteidemme täyttyessä, kiusatakseen meitä taas sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa…

Oh, happy days.

Korkein ajoitus

Korkeimman voiman täysin yksipuolisesti sanelema ja orkestroima aikataulu kaikelle elämässämme tapahtuvalle.

Korkeimpaan ajoitukseen vedotaan aina silloin, kun elämässä päätyy kyseenalaistamaan sitä, miksi tietyt asiat, tapahtumat tai ihmiset eivät saavu elämäämme silloin kun heitä todella tarvitsemme, vaan pistäytyvät ehkä vain pikkuhetkeksi kettuilemaan meille omalla ihanuudellaan, täydellisyydellään ja manifestointi-onnistumisillaan, jonka jälkeen poistuvat taas takaisin ”parempaan” seuraan (juurikin niiden edellisessä kohdassa mainittujen karmisten rusinoitten).

Ajatuksena tässä on pohjimmiltaan se, että saimme sen mitä toivoimme tai halusimme nyt heti, viiden vuoden päästä tästä hetkestä tai emme ollenkaan tässä elämässä, niin selitykseksi kaikkeen sopii patenttivastaus: ”Universumi kyllä tietää mitä ja milloin mitäkin ansaitsemme” ja jos emme sitä ymmärrä olemme kurittomia, aivottomia tai molempia. Hiphuraa!

Ja kyllä yläkerta tietää, nostellen meille itseensä tyytyväisenä toistuvasti Korkein rajoitus -tarotkorttiaan.

Manifestointi

Asioiden fiilistely, luottaminen ja uskominen todeksi omaan elämään.

Ajatuksena se, että hyvää tulee sisään ovista ja ikkunoista, kun sen saapumisesta on kiitollinen ja iloinen jo etukäteen, niin kuin se olisi jo täällä.

Mutta auta armias, jos erehdyt heikkona hetkenäsi kyseenalaistamaan, toivomaan, odottamaan tai kaipaamaan jotain mitä sydämestäsi tarvitset, et koskaan saa sitä mitä haluat. Manifestointi kun ei toimi odotuksilla, ajatuksella, toiveilla tai Wolt-tilauksella vaan tunteella.

Kun tunnet jo etukäteen kiitollisuutta ja iloa siitä, mitä sinulla ei vielä ole, se tulee kuuleman mukaan luoksesi kuin (vanhaa sanontaa mukaillen) manulle illallinen. Toisaalta aivan sama juttu pelkojen ja epäilysten kanssa – sitä saa mitä tilaa. Ai mistäkö tiedän?

Olisi todella mielenkiintoista tavata kerrankin manifestoija, joka tosielämässään – todistettavasti – saa itselleen aina kaiken sen mitä manifestoi. Hän kertoisi etukäteen mitä manifestoi ja testattaisiin puolueettomasti, mitattavissa olevin määrein tieteellisesti se, mikä on mahdollista. Haluaisiko kukaan supermanifestoija osallistua kokeeseen tarpeeksi suurilla ja painavilla tilauksilla?

I want to believe.

Karma

”Sitä niität, mitä kylvät.”

Ajatus siitä, että pahat teot saavat palkakseen pahaa ja hyvät teot hyvää, ja että karma tasoittaa tilit meidän jokaisen elämässä. Nietu. Tuo väite on samaa tasoa yleisen henkisen hokeman Olemme kaikki yhtä kanssa, joka sekin on täysin hanurista, syvältä ja poikittain.

Jos karma todellakin toimisi, näkisimme sen toiminnan omassa ja toistemme elämässä ja tietäisimme että näin tulee käymään. Sen tuloksena tekisimme toisillemme pelkkää hyvää, koska tietäisimme sen tuovan meille pelkkää hyvää.

Mutta kuinka moni meistä on nähnyt karman toimivan myös (ja eritoten) niiden elämässä, jotka ovat aiheuttaneet meille surua tai tehneet pahaa? Miten voidaan uskoa ja luottaa tilien tasaajaan joka palkitsee ilkeyden ja röyhkeyden, tuoden toisten ihmisten mukana ja tukena kulkeville pelkkiä haasteita ja pettymyksiä? Siinä kysymys, johon kukaan ei ole vielä koskaan osannut perustellusti vastata, paitsi että pöytään lyödään hanakasti ”Mistä tiedät mitä on tapahtunut edellisissä yhteisissä elämissänne?”-kortti. Niin, mistäpä tuon tietää?

Ehkä tämä elämä on kuin onkin noille elämämme vinkeille veijareille, pahapettereille ja ilkeäirmoille vasta tasoittava vuoropari? Ja vieläkin kylmäävämpänä jatkokysymyksenä, mistä tiedämme, jääkö heille varastoon jotain palauteltavaa vielä seuraavaankin yhteiseen elämään? Jälleennäkemisen ihanassa toivossa?

Nonni, tässäpä näitä pähkäilyjä tällä kertaa.

Kirjoitettavaa jäi vielä ummet ja lammet, joten tulen varmaan palaamaan tähän aiheeseen vastakin.

Kuten huomaatte, olen muuttanut tarkoituksella lähestymiskulmaani kuvaamiini asioihin niiden yleisemmistä tulkinnoista tarkoituksenani osoittaa, että erilaisista elämäntilanteista katsottuna asiat voivat näyttää aivan toiselta kuin millaiseksi ne yleensä mielletään tai selitellään. Some food for thought.

Suurkiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea tekstini loppuun.

Kunnes jälleen tapaamme,

IE

Kuva: Enrique Meseguer / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *