Kirjoitustehtävä vuosien takaa

Miltä maistuu kupillinen kahvia lantrattuna ämpärillisellä vettä? Itämeren vesimäärällä? Tyynen Valtameren vesimäärällä? Aivan niin, ihan paskalta ja samalla ei yhtään miltään.

Vähän niin kuin tämä kirjoitustehtävä.

Sain viime tehtävän yhteydessä opettajalta ja kanssakirjoittajiltani oikein voimalla korvilleni kun uskalsin olla oma itseni, joten tällä kertaa mennään varman päälle.

Nyt ei saletisti loukata ketään, luodaan teksti laadukkaista, Suomen Tekstilaadun Tarkastuskeskuksen (STT:n) virallisesti hyväksymistä, ketään loukkaamattomista palikoista.

Lisäksi lantrataan aihe, hahmot, juoni ja lopuksi tuplana vielä sanavalinnatkin. Siitä se vasta hyvä tulee, lantrataan lantraamasta päästyäkin, lantrauksen lantrauskin, niin saadaan varmasti kaikkia kunnioittava ja kumarteleva tekstipätkä.

Kirjoitan vapautuneesti, pehmeästi, kiltisti, pyhäkoulupoikamaisesti ilman rajuutta, ilman painetta, ilman kirosanoja enkä missään nimessä luo henkilöhahmoja, joka saattaisivat herättää hempeimmässäkään lukijassa minkään valtakunnan antipatioita. 

Aurinko paistaa, tarinani henkilöt hymyilevät ja maailmassa on kaikki hyvin.

Lopputuloksena tarinani pyhimysmäinen päähenkilö katselee luomaansa täydellistä maailmaa, näkee siinä oman täydellisen kuvajaisensa, ihastelee ympäristön täydellistä monimuotoisuutta ja toisiaan rakastavien lajien rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Kadun varressa suojatien vieressä päähenkilömme näkee vanhan naisen, pysäyttää liikenteen miehekkäästi kättään heilauttaen, auttaa naisen käsikynkässä suojatien yli, ottaa vastaan kiitokset urotyöstään ja suuntaa urheilijapoika auttaa ystäväänsä-malliin seuraavan avuntarvitsijan luokse pepsodent-hampaat vilkkuen.

Ei vittu. Nyt meni hermot.

Viikseni väräjävät, otsasuoneni pullottavat ja partakarvani harmaantuvat silmissä kaikkinaisen yhdenmukaistamis- ja tasapäistämisstressin paineista.

Koen olevani vapautuneesti lantrattu luumu harrastelijakirjoittaja, häkissä kuin leijona. Mies, jonka munaton tuotos on sekoitus jostain rauhantervehdyksen, sontasiionin ja titinallen väliltä.

Enää ei kinosta, on aika vapauttaa niin kirjoittajan aivot kuin näppäimistökin täydellisesti kaiken sensuuridiktatuurin ikeestä.

Ramppa laulamaan.

IE

Kuva: janeb13 / Pixabay