Kolmassadas
Tämä teksti on kolmassadas blogikirjoitukseni. Kyllä, hyvä minä!
Koska olen aina kirjoittanut rakkaudesta kirjoittamiseen, en pakosta tai tarpeesta tehdä tällä tiliä, ei ainoakaan kirjotukseni ole koskaan tuntunut rasitteelta tai velvoitteelta. Päinvastoin, olen aina nauttinut siitä, että olen saanut ottaa näppäimistön käsiini ja alkaa muovata tekstimuotoon asioita syvältä sisimmästäni.
Ja kuinka usein olenkaan laistanut niin sanotuista pakollisista tai mukamas tärkeämmistä menoista tai tekemisistä, kun kirjoittaminen on tuntunut niin paljon nautinnollisemmalta, paremmalta ja houkuttelevammalta.
Minä, häpeämätön hedonistisanaseppä.
Paljastan maailmalle kirjoituksissani kerta toisensa jälkeen oman sydämeni ja sielunmaisemani.
Jokainen kirjoitukseni on kuin oma lapseni ja etenkin siinä mielessä kaikki lukijoiltani saamani palaute on ollut minulle alusta lähtien hyvin tärkeää. Ajoittain olen myös kipuillut tuohon asiaan liittyvien haasteiden kanssa, sen tietää moni minua pidempään seurannut.
Yllättävän moni joskus ystävä- ja tuttavapiiriini aikoinaan kuuluneista on aikojen kuluessa vaiennut, muuttunut mykäksi. Ovat toki vieläkin mukana moninaisilla jakelulistoilla eri somekanavissa, mutta eivät reagoijina, niminä teksteihini tutustuneiden listoissa. Ehkä se mitä sisälläni olen, on jollain tavalla jäänyt piiloon rujouteni tai ajoittaisten tekstivyörytysteni taakse.
Kuka tietää, ehkä olen oikeastikin jotain aivan muuta kuin mitä olen antanut maailman minusta tulkita.
Epäilemättä mahtiviruksella ja äärettömän harvoilla henkilökohtaisilla tapaamisilla viimeisten parin vuoden aikana on myös ollut vaikutusta asioihin, toisaalta some-virtuaalimaailmassa tuon ei olisi pitänyt vaikuttaa lähellekään niin paljon kuin se on joidenkin kohdalla vaikuttanut.
Toisaalta selvää on sekin, että ne lukevat jotka haluavat, ne tykkäilevät jotka tykkäilevät ja ne vaikenevat, joita sydän kehottaa vaikenemaan. En rukoile ainoatakaan jäämään lukijoihini, enkä edes ystäväpiiriini, jos kirjoittamiseni siihen heidän puoleltaan vaikuttaa. Kaikki tapahtuu luonnollisesti ja luonnostaan, orgaanisesti, jos on tapahtuakseen – niin tuleminen, lähteminen kuin jääminenkin. Kaikki keinotekoinen, turha ja tekemällä tehty saakin mennä. Minä joka tapauksessa kirjoitan ja tulen kirjoittamaan vastakin.
Teen sen aina omalla tyylilläni ja tavallani sielunmaisemaani sanoittaen, tunteideni koko kirjolla, koko paletilla. Joskus rakkaudesta ja ilosta, toisinaan sielua sirpaloivasta surusta, pettymyksestä ja tuskasta, ja kyllä – joskus myös tarkoituksellisesti itseäni ja kanssaihmisiäni, siinä missä universuminkin toimintaa kyseenalaistaen, repien, raastaen ja riepotellen.
Haluan mukaan matkalleni todellisia, rehellisiä ihmisiä, heitä, jotka uskaltavat itsekin tuntea ja kokea myös tunneskaalan haastavampaa puolta. En niitä, jotka viihtyvät mukana matkalla vain ja ainoastaan silloin kun sää on hyvä. Aina aurinko ei paista ja jos milloin, niin juuri niissä hetkissä todelliset ystävät ja kanssakulkijat tutaan.
Uskon, että bloggaajaa ymmärtää parhaiten toinen bloggaaja, kirjoittajaa toinen kirjoittaja. Ihminen, joka kokee että hänellä on omassa elämässään kerrottavaa, välitettävää, sanottavaa ja sanoitettavaa. Ihminen, joka tietää mitä kirjoittaminen on, mitä se vaatii ja mitä se antaa.
Tiedän, että blogit.fi:n kautta minua seuraa moni.
Tässä yhteydessä esitän tarjouksen kaikille teille arvon kanssakirjoittajani, jotka toivotte potentiaalisen yhteistyön voivan auttaa teitä omalla tiellänne. Miksemme kolistelisi päitämme yhteen virtuaalisesti ja ehkä myös elävässäkin elämässä. Katsotaan josko meissä olisi samanlaista viritystä, energiaa ja synergiaa auttamaan ja puskemaan toisiamme eteenpäin kirjallisissa kuvioissamme ja miksei toki muutenkin.
Rohkeutta ystävät, en syö ketään.
Lähdetään molemmin puolin liikkeelle siitä hykerryttävästä ajatuksesta, että yhdessä kaikki on mahdollista. Sähköpostiosoitteeni löytyy tämän tekstin lopusta. Ottakaa yhteyttä, jos vähänkään siltä tuntuu.
Sydämellinen kiitos teille, joille olen enemmän kuin pelkkä nimimerkkini Ihmistä Etsimässä. Teille, jotka näette minut ihmisenä kirjoitusteni takaa ja jotka olette halunneet tuntea minut myös kirjoittajuuteni ulkopuolella, sinä miehenä ja ihmisenä joka olen. Olette minulle tärkeämpiä ja arvokkaampia kuin mitä tiedätte tai osaatte arvata, ja niin paljon enemmän kuin mitä pystyn teille parhaimmillanikaan kommunikoimaan, kiitos.
Tästä eteenpäin kohti uusia kirjoituksia, uusia lukuja, uusia lukijoita.
Tervetuloa jatkamaan kanssani mukana matkallani (https://ihmistaetsimassa.com).
IE
Kuva: Pexels / Pixabay
About The Author
