Linssisoppaa

Mistäköhän johtuu, että joitakin ihmisiä kameran linssi rakastaa – etten sanoisi rakastelee estottomasti – ja toiset meistä päätyvät koko elämänsä ajaksi saamaan kylmältä lasisilmältä pakkeja kuva ja vuosi toisensa jälkeen?

Miksi jo lapsuuden kuvissamme osa meistä näyttää antiikin jumalilta ja jumalattarilta, ja toiset raukkaparat rumennetuilta versioilta Skyllasta tai Kharybdiksesta?

Siinä ainoassa valokuvassa, jossa meidän pitäisi kerrankin onnistua, kamera vääntää pahaa-aavistamattoman kohteensa näyttämään Frankensteinin hirviön, koiran oksennuksen ja pilaantuneen tartar-pihvin ristisiitokselta.

Ja hyvällä tuurilla kaiken kruununa ilkikurisen kameran haittaohjelma käkättää vittumaisen ilkeästi lähettäessään kuvamme suoraan johonkin pimeän internetin pilvipalveluun, jossa hakkerit kilpailevat keskenään maailman epäonnistuneimman valokuvakohteen löytämisestä. Se on ainoa ulkonäkökilpailu, jonka voimme hyvällä syyllä odottaa voittavamme.

Kauneus on runoutta ilman sanoja.

Vaikka mitäpä minä, karmeuden kaihomieli, inhottavuuden Iku-Turso ja rumuuden suuriruhtinas kauneudesta tietäisin, saati ymmärtäisin.

Itsehän olen heikkoudessani aivan samanlainen houkka kauneudelle kuin kaikki muutkin helposti nenästä vedettävät.

IE

Kuva: StockSnap / Pixabay