Poltetun maan taktiikka

Viime marraskuussa kohtasin Tanssijattaren pikaisesti mailikeskustelussa (kuvasin tuota yllättävää yhteydenottoa tekstissäni Contact), siinä vaiheessa kontaktointi ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Tunsin silloin sydämessäni vahvasti, että hänen esittämästään asioiden ja tilanteemme läpikäymisestä ei olisi enää hyötyä.

Miksi tunsin silloin niin kuin tunsin?

Vertauskuvallisesti ilmaistuna, silloin kun kaikki olisi ollut vielä korjattavissa, hän vaikeni, käänsi selkänsä, katosi ja antoi tietoisesti kaiken palaa. Ihmissuhdepuolella tuo on kai jonkinlainen variaatio poltetun maan taktiikasta – ”parempaan” seuraan siirryttäessä kaikissa suhteissa vanha osapuoli jätettiin kylmästi omilleen, sylin täydeltä tuhkaa.

Ja nyt, vuosia sen jälkeen kun kaikki paloi maan tasalle, hän halusi nostaa keskusteluun aikojen läpi säilyneen energeettisen yhteytemme.

Mitä hyötyä tuosta olisi voinut olla enää tässä vaiheessa, kun olemme vuosia tehneet eroa toisistamme? Mitä läpikäytävää asiassa voisi olla, mikä siinä voisi enää muuttua?

Toisaalta, olisiko asiassa voitu enää nyt saada aikaiseksi usein ylistämäni ja tavoittelemani win-win -skenaario, sellainen ratkaisu, jossa kumpikin osapuoli olisi voittanut – rehellisesti?

Kysymys, joka on tällä hetkellä vielä vastaamatta ja joka ehkä lopullisesti vastaamatta jääkin.

Meillä kummallakin kun on tuosta kysymyksestä, kummankin voittamisesta ja ennen kaikkea rehellisyydestä omat, toisistaan täysin eriävät näkemyksemme.

IE

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.