Klousataanko?

Asian ”klousaaminen”, suomenkielinen väännös englanninkielisestä sanasta Closure.

Tuota sanaa käytetään monessakin tilanteessa, ensimmäisenä tulevat mieleen ihmissuhteet ja liikesuhteet, toisaalta aikalailla toisistaan poikkeavissa merkityksissä.

Liikesuhteissa klousaamalla pyritään saattamaan liikeneuvottelut tai kauppa päätökseen molempien osapuolten näkökulmasta positiivisella lopputuloksella, ihmissuhteissa näkökulma klousaamiseen on kuitenkin valitettavan usein päinvastainen, ainakin toisen osapuolen näkökulmasta.

Hyvää ja toimivaa suoraa suomenkielistä käännöstä sanalle Closure ei taida ihmissuhdepuolella olla, meillä voitaisiin varmaan puhua esimerkiksi tilanteen läpikäymisestä tai tapahtuneen loppukäsittelystä.

Kumpikin noista tekstihirviöistä on kuitenkin vain ontuva sanakyhäelmä kuvaamaan sitä viimeistä keskustelua, jossa toinen – tilanteen henkinen ja fyysinen voittaja – hakee itselleen henkistä ja joskus sielullistakin ”vapaudu vankilasta”-korttia panostamatta tilanteeseen enää muuta kuin viimeiset selittelynsä ja tekosyynsä veistettyinä kauniisiin ja muka-sopuisiin sanoihin, ja toinen – tilanteen häviäjä – vajoaa heikkoudessaan ja huonommuuden tunteessaan vieläkin syvemmälle tultuaan selitellyksi voittajan puolelta arvottomaksi omine tunteineen ja kauniine sieluineen.

Insult to injury.

Älkää ymmärtäkö väärin, itse koen asioiden läpikäymisen tai päättämisen olevan ehdottomasti periaatteessa mahdollista, mutta tilanteessa, jossa jommalle kummalle osapuolelle on jäänyt jotain hampaankoloon, ei pöytään kannata edes yrittää tuoda mitään puolivillaista.

Jos ihmissuhde on päättynyt esimerkiksi keskinäisen luottamuksen kuolemaan, on täysin järjetöntä yrittää puhua asioita päätökseen, sillä hänelle, joka on hävinnyt tilanteessa, kaikenlainen mustan valkoiseksi jälkeenpäin selittely tai ”asioiden avaaminen” on ainoastaan märkä rätti ympäri korvia – alkuperäisen loukkauksen tai petoksen toistaminen vailla minkäänlaista helpotusta, hyvitystä tai lohtua.

Omalla kohdallani tätä yritettiin viime marraskuussa, kuvasin tuota tilannetta tekstissäni Poltetun maan taktiikka. Kieltäydyin silloin juurikin noista yllä kertomistani syistä. Tunteeni eivät olleet muuttuneet viimeisten parin vuoden takaisesta kovin paljoa huolimatta siitä, että elämässäni edellisinä kuukausina monikin asia muuttui.

Jos kaksi ihmistä haluaa sopia ja selvittää välinsä, se vaatii lähtökohtaisesti tasapuoliset lähtökohdat, eli keskinäisen luottamuksen tilan palauttamisen – edes pienessä määrin. Monille juuri tuo on se suurin este, jotain kerran julmasti rikottua kun on lähes mahdotonta enää korjata.

Sen toki tiedän, että vähimmilläänkin tässä elämässä puutteellisesti käsitellyt ja päätellyt asiat tulevat sielujen tai sielunpuolikkaiden välillä käsittelyyn kerta toisensa jälkeen tavalla tai toisella seuraavissakin yhteisissä elämissä, mikäli karmaan on luottamista.

Ja miksipä en siihen luottaisi, onhan se lapioinut paskaa minunkin niskaani tässä elämässä täysin rinnoin (pun intended) vailla esteitä ja estoja.

Seuraavassa elämässä kaikki toistuu taas, vaihtuvissa rooleissa.

Ympäri mennään, yhteen tullaan.

IE

Kuva: Tumisu / Pixabay

Add a Comment