Sattuu ja tapahtuu

Wikipedian esittämän määritelmän mukaan astrologia on oppi, jonka mukaan taivaankappaleiden suhteellisista asemista ja välisistä kulmista voidaan päätellä ja tulkita tapahtumien taustoja ja yksityiskohtia kuten ihmissuhteita ja ihmisten kohtaloita, sama koskee korkeammalla tasolla myös eri ihmisryhmiä, kansoja, valtioitakin.

Itse olen tutkistellut astrologisia tulkintoja enemmän ja vähemmän viihteenä, sillä hyvin harvoissa tehdyissä (edes henkilökohtaisissa) tulkinnoissa vuosien aikana on ollut itselleni mukana planeettojen liikkeiden peilautumista oman elämän tapahtumiin yhtään enempää kuin hailakaksi aavistukseksi.

Yleinen maailmantilanne on toki jo pitkään juorunnut siitä, että tähtitaivaallakin tapahtuu koko ajan paljon, suuria asioita, mutta suoranaisesti omaan elämääni niillä ei ole ollut pitkiin aikoihin paljoakaan vaikutusta.

Nyt päällä olevat transiitit lienevät kuitenkin myös omalla kohdallani jotain tavallista paljon enemmän, sillä viime aikoina on myös omassa elämässäni sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, joka on saanut tutkimaan tapahtumia ja niiden taustoja aivan uudesta näkökulmasta. Paljon on tapahtunut todella lyhyen ajan sisään, peräkkäin ja jopa limittäinkin tavalla, jota ihminen ei voi etukäteen käsikirjoittaa.

Hyvänä esimerkkinä tuosta on kohdallani ollut viime aikojen ohjelmistossa kesäkuussa tapahtuva työpaikan vaihtuminen kaikkine asiaan liittyvine moninaisine sattumuksineen.

Kuvio sinänsä on ollut olemassa potentiaalina jo ainakin reilun vuoden ajan, mutta se, miten asia on hypännyt oikein kunnolla laukalle viimeisten parin-kolmen viikon aikana on ollut sanoinkuvaamatonta, jotain sellaista, jota ei ole omalla työurallani tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Tuon tilanteen kehittymisestä kerron ehkä erikseen joskus tarkemmin, sillä tuossa kokonaisuudessa ja asioiden kohdalleen asettumisessa, näennäisesti ulkopuolisten tapahtumien ajoittumisessa ja lomittumisessa toisiinsa on ollut pureskeltavaa itsellenikin, vaikka olen itse ollut seuraamassa kaikkea aivan vierestä.

Myös tämänhetkisen työnantajani riveissä tekemäni keikka Tanssijattaren takapihalle on tulossa päätökseensä viikon kuluttua. Johan täällä on neljä kuukautta jo vierähtänytkin – ei sillä että tämä olisi normaaleista elämänkuvioistani mitenkään suuremmin poikennut. ”Nukkuvaa koiraa” en herättänyt eikä hän herättänyt minua, vaikka tilanteesta tietoinen olikin.

Ja niin, marssihan nyt lisäksi viimeisimpänä alkuviikosta ovesta sisään myös iso K, istahtaen keittiön pöydän ääreen ja todeten möreällä rintaäänellä: ”Istuhan äijä perseelles, se on kuule paree ny eristäytyä ja ottaa rauhallisesti pari viikkoa.”

Testautin asian tiistaina työterveyden kautta ja eilen Terveystalo oli toimittanut positiivisen tuloksen. Maanantain kotitesti tuosta kyllä jo selvääkin selvemmin vinkkasi, mutta selvähän se oli, että asia oli varmistettava virallisesti maailmalle ja itselleni.

Onneksi itselleni kolmeen kertaan rokotettuna oireisto ei ole aivan pahimmasta päästä. Täytyy vaan yrittää jaksaa olla ja levätä.

Kerätä samalla kasaan itseään, sydäntään, fysiikkaansa ja sieluaan ennen palaamistaan takaisin kotiin.

IE

Kuva: Mira Cosic / Pixabay

Add a Comment