Ajolähtö

Työsuhteen loppuyhteenveto – työntekijä vaa’assa, työnantaja vaa’assa.

Kun työntekijä päättää siirtyä työurallaan kohti uusia haasteita, tulee vääjäämättä eteen asioiden käsittely, oman ja pian entisen työnantajan yhteisyyden ja historian läpikäynti. Yhteiset vuodet, yhteiset kokemukset, mutta kuitenkin häkellyttävän usein eriävät näkemykset siitä, mitä kukainenkin on menneiden vuosien aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä, missä onnistunut ja missä epäonnistunut.

Kuten ihmisten välisissä suhteissakin, pitäisi myös työntekijän ja työnantajan suhteessa olla alusta loppuun pohjimmiltaan kyse siitä, miten hyvin kummankin osapuolen eduista huolehditaan työsuhteen aikana. Keskinäinen arvostus ja huomiointi kun tuottaisivat molempien osapuolten kohdalla parhaat tulokset kaikessa työsuhteeseen liittyvässä.

Mutta.

Silloin, kun ylikorostunut kommunikaatioepäsuhta on tehnyt jo työsuhteen alusta alkaen mahdottomaksi rehellisen, avoimen ja kumpaakin osapuolta arvostavan keskustelun. Kun vain toisella on puhevalta ja toinen joutuu kuuntelemaan, millaista kommunikaatiota arvelette tuosta muodostuneen?

Siitä lähtien, kun kuvion maksava osapuoli siirtyi jo aikoja sitten toiminnassaan ja kommentointoinneissaan yksipuolisesti autopilotille piiloutuen yksilön syyllistämisen, mitään merkitsemättömän jargonin, hyvin harvojen työntekijöiden hyödynnettävissä olevien henkilöstöetujen korostamisen tai höpöhöpö-työtyytyväisyystestitulosten taakse, on oltu jännän äärellä.

Loppujen lopuksi kaikkien vuosien aikana käytyjen palkkakeskustelujen tuloksena oli kaksi työehtosopimusten ulkopuolista, suhteellisesti pientä palkankorotusta koko monivuotisella työuralla ja nekin niin pitkällisten keskusteluiden ja jankkaamisen tuloksena että sielua kylmäsi.

Talo antoi kysyjän ymmärtää, että hän ei olisi ansainnut edes noista roposista senttiäkään ja että kaikessa jaloudessaan, hyvää hyvyyttään ja pitkin hampain talo tälle yhdelle osaamattomalle hammastikkujen vuolijalle almun antoi.

Ihmekö siis, että nyt ollaan tässä tilanteessa.

Yleinen väite on, että paras tapa saada oma palkka nousemaan tuntuvasti on vaihtaa työnantajaa. Vahvistan asian omalta kohdaltani. Itselleni raha ei ollut kuitenkaan se ainoa asia, joka sai minut loppujen lopuksi liikkeelle.

Olen kysynyt itseltäni usein miksi annoin kaiken ajautua näin pitkälle, miksi en lähtenyt hakeutumaan muualle jo aikoja sitten.

Talon johdon norsunluutornin tasapainottajana lattiatasolla, työkavereinani, tiimiläisinäni ja asiakkaiden joukossa on kuitenkin aina ollut hienoja, hyviä ihmisiä, joiden kanssa on ollut todella mahtavaa tehdä yhteistyötä.

Ja ennen kaikkea koko 27-vuotisen työurani absoluuttisesti paras lähiesimies – josta on vuosien aikana tullut myös hyvä ystäväni – on ollut korvaamattoman suuri tuki eri tilanteissa, myös yhteydenpidossani talon johtoon. Sydämellinen kiitos Sinulle, toivottavasti tiedät ja ymmärrät myös itse kuinka tärkeä olet koko tässä kuviossa ollut.

Muistoissani palaan alkuaikoihini talossa, ensimmäisen virallisen vakituisen sopimuksen tekemisestä alkaen samanlaista vääntämistä olivat kaikki palkitsemisasiat, jopa niin, että tietyissä vaiheissa keskusteluihin tarvittiin välittäjä.

”Älä puhu korotuksista, olet firmalle velkaa siitä, että järjestimme sinulle tullessasi harjoittelupaikan.”

Syyllistämällä sidottu, herjaamalla hiljennetty, vittuilemalla vaiennettu.

Nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen tuo kerran suoraan päin naamaa lauottu, henkilökohtaisuuksiin asti viety ”velka” on varmaankin jo maksettu takaisin. Velvollisuudentunteesta tai kiitollisuudesta talolle ei ole enää syytä puhua, saati kysyä, voisiko talo nyt tehdä minulle vastatarjouksen kun kaikki on jo ohi.

Etenkin kun itselleni on nyt aivan viime aikoina selvinnyt, että valtaosalle muista vastaavissa tehtävissä olleista maksettiin vuosikausia jopa satoja euroja itseäni korkeampaa kuukausipalkkaa. Ja kun tuohon lähtökohtaiseen eroon laskee mukaan vielä työehtosopimuksen prosenttikorotukset, kyseessä on ollut vuosien aikana pitkä penni.

Nuo nyt aivan viime hetkillä ilmaan heitetyt palkkatarjousutelut olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten ja hyvässä hengessä.

Kaikesta kokemastani huolimatta talo sai minulta maksavien asiakkaiden tyytyväisyyden (ja ennen kaikkea heidän rahojensa) kautta kaikkien näiden vuosien aikana rajattomasti enemmän arvostusta, venymistä ja ymmärtämystä kuin mitä se koskaan antoi minulle.

Ajolähtö.

Näen täydellä kentällä edessäni jokaisella pesällä etenijän kärkkymässä kohti parempaa tulevaisuutta.

Isken kaikilla voimillani talon lukkarin kieron kierresyötön tarkasti kentän takarajalle ja sitä kautta pallon kauas näkymättömiin. Fyysiset ja henkiset portit aukeavat, etenijät etenevät. Juoksen toisten perässä pesältä toiselle, päätyen loppujen lopuksi kotipesälle.

Tuloksena kunnari, kiitos ja hyvästi.

Edessä vapaa maailma.

IE

Kuva: Cheryl Holt / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.