Vesimerkit vedenjakajalla

Perusluonteeni mukaisesti olen turvallisuus- ja luottamushakuinen.

Astrologiselta näkökannalta vesimerkki-Rapuna – nousevana sellaisena – tulen tilanteisiin useimmiten tunteet edellä ja juuri siksi luottamus ja ennakoitavuus esimerkiksi ihmissuhteissa ovat aina olleet elämäni perusasioita, joiden varaan kaikki omassa elämässäni on rakentunut.

Menneinä vuosina, aikaisemmissa haparoivissa toistemme löytämisyrityksissä Tanssijattaren kanssa jouduin toistuvasti pois omimmalta vahvuus- ja tuttuusalueeltani, mikä oli omiaan kyseenalaistamaan uskoani elämäni tärkeimpiin asioihin ja arvoihin. Niihin, joita olin tottunut pitämään pysyvinä ja muuttumattomina, osaa pyhinäkin.

Taustaltamme, historialtamme ja ihmisinäkin minä ja hän olemme täysin erilaisia, joten luonnollisesti olemme aina katselleet (ja katselemme tästedeskin) maailmaa paljonkin erilaisista näkökulmista ja arvoasetelmista.

Tuo erilaisuutemme nostatti välillemme raastavia riitoja aiemmin joka kerran kun vaihtelevin väliajoin toistemme seuraan päädyimme tai joskus myös tiedostamattamme hakeuduimme. Toisaalta mikään asia universumissa ei tapahdu syyttä, niin kuin ei tässäkään tapauksessa.

Tällä hetkellä elämme jälleen kerran yhtä vedenjakaja-aikaa. Kyseessä on asia, joka voi kaataa tämänkertaisen prosessimme, ehkä tämän yhteisen elämämme viimeisen, jonka jälkeen hukkaamme toisemme rajoittamattomaksi ajaksi tulevissa elämissämme. Tiedän, tiedän, uskoo ken haluaa…

Olemme molemmat yksilöinä (ja etenkin yhdessä ollessamme) yliallergisia omaan toimintaamme liittyville kysymyksille tai kommenteille, jotka tulkitsemme helposti kritiikiksi itseämme vastaan, vaikka näin ei olisikaan. Aina kun meiltä jostain tuollaisesta kysytään, meitä asiasta muistutetaan tai tulkitsemme toisen meitä jostain syyllistävän, on tuloksena rähäkkä piikittävä puolustusreaktio malliin Skorpioni tai loukkaantunut vetäytyminen kontaktista ja konfliktista malliin Rapu.

Itse en halua jälleen yhden yrityksemme kaatuvan, mutta kun en ole itse ainoana vaikuttamassa loppuratkaisuun, täytyy meidän molempien haluta jatkaa ja toimia yhdessä samaan suuntaan.

Viimeistään ensi viikonloppuna näemme mihin suuntaan kaikki ratkeaa.

Toisaalta emme ole samanlaisessa tilanteessa ensimmäistä kertaa ja vuosia kestäneen yhteisen historiamme huomioiden tuskin viimeistäkään. Kipukohtien ja haasteiden pintautuminen mahdollistaa niiden läpikäymisen ja käsittelyn, vähimmilläänkin se lisää keskinäistä ymmärrystämme.

Antaa ajan näyttää.

IE

Kuva: Darkmoon Art / Pixabay