Sähköisku

Kuin sähköisku läpi sydämen.

Se sama reaktio, jonka hän minussa aina aiheutti, alkaen ensimmäisestä kontaktistamme yli kuusi ja puoli vuotta sitten.

Se tapahtui minulle aina kun tapasin hänet, kaikkien yhteisten vuosien ja yhdessä koetun jälkeen, kun puhuin hänen hänen kanssaan puhelimessa, viestittellessämme somessa, kun näin hänet valokuvassa tai hänen nimensä sähköpostin lähettäjänä. Se oli tunne, jota ei ole mahdollista yhdellä sanalla mahdollista kuvata.

Se oli kuin sähköisku, mutta positiivisessa mielessä – tunneyhdistelmä rakkautta, euforiaa, odotusta, toiveita, halua olla hänen kanssaan juuri siinä hetkessä ja tilanteessa, tuntien kuitenkin samalla sydämessä myös jossain määrin pelkoa. Menettämisen pelkoa, kadottamisen pelkoa, pelkoa siitä, että yhteytemme katkeaa, yhteisyytemme loppuu.

Jotain selittämätöntä, jotain sellaista, joka ei tule tyhjästä ja perusteetta.

Hän on ollut koko elämäni aikana ainoa ihminen, joka on minussa koskaan tuollaisen reaktion aiheuttanut. Se ainoa ihminen, joka pystyy tuollaisen reaktion minulle tässä elämässä aiheuttamaan, näin väitän.

Kertokaa siis minulle mielenhäiriöstä tai kansankielellä ”sekopäisyydestä”, olkaa vapaasti aivan mitä mieltä haluatte olla siitä, miksi tunsin niin kuin tunsin. Selitelkää jokin mikä on, joksikin mitä se ei ole tai täysin olemattomaksi. Minua tuo ei kiinnosta, tiedän mitä tunsin.

Minä puolestani kerron teille tositarinan ihmissuhteesta, kaksoisliekkiydestä, karmasta ja karmisuudesta, kaikesta siitä, mitä ihmisyys suhteineen voi kauneimmillaan ja kauheimmillaan olla. Tarinan rakkaudesta puhtaimmillaan, kauneimmillaan, yhdessä ja kontaktissa olemisen ihanuudesta, pitkien hijaisten aikojen kurjuudesta, kaipuusta. Pakotetun eron surusta ja raastavasta tuskasta syvällä sydämessä.

Lukemattomien edellisten yhteisten elämien suruista ja tragedioista, jotka peilaavat nykyiseen elämään kipuina, menettämisen tai torsoksi jäämisen pelkona.

Kerron teille siitä, kuinka epätahtisia elämäntapahtumien ajoitukset voivat eri ihmisten elämässä olla. Siitä, kuinka jollakin niin täydellisellä potentiaalilla voi olla elävässä elämässä niin rujo ilmenemismuoto ja siitä, kuinka vaihtoehdoton rakkaus on.

Siitä, kuinka jonkin toisen, vastaanottajalle ”vähäisemmän”, rakkauden kielen tarjoamisella toiselle korvikkeeksi hänen tärkeimmästään, ehkä jopa ainoasta toimivastaan, voi olla tuhoava vaikutus.

Minä kerron teille tarinan siitä, miltä on tuntunut tuntea ja tietää, mutta joutua samalla loppujen lopuksi katkerasti ymmärtämään, että se toinen ihana ihmisen muotoinen entiteetti ei ollut vielä valmis tuntemaan eikä tietämään.

Tarinan ihanasta sähköiskusta.

IE

Kuva: Pixel 2013 / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.