Vapaus valita vastuu?

Valta, vapaus ja vastuu.

”Vanhassa maailmassa” (tai voisi varmaankin paremmin sanoa, vanhojen arvojen maailmassa), valta ja vapaus toivat mukanaan vastuun, uusi maailma uusine sukupolvineen näyttää toimivan täysin toistenlaisten päätelmien ja toimintamallien mukaan.

Yllättävän monet ihmiset ja ihmisryhmät näyttävät nykyisin ajattelevan, että täydellinen henkilökohtainen valta ja vapaus tehdä valintoja tarkoittaa samalla automaattisesti vapautumista valintojen mukanaan tuomasta vastuusta tai niiden seurauksista niin omalla kohdalla kuin kaikkia kanssaihmisiäkin kohtaan. Ajatuksena siis aina: minä-minä-minä.

Ihmiselämäkö pelkkää auvoa, pelkkiä oikeuksia ilman vastuita tai velvollisuuksia?

Yllättävän monen mielestä kyllä, totuus ei kuitenkaan voisi olla kauempana tuosta ajatuksesta.

Jos esimerkiksi joku nimeämätön kuvitteellinen henkilömme tekee ”vapaasti, omasta tahdostaan” omassa elämässään päätöksen, jolla hän päättää kohentaa omaa taloudellista, elämänlaadullista tai ihmissuhteellista tilannettaan tuttavansa kustannuksella, olisi aika lyhytnäköistä olettaa etteikö tuttava (tai kohta entinen sellainen) reagoisi tilanteeseen tavalla, jonka hän kokee tilanteen tasoittamiseen tai joskus jopa kääntämiseen tarvittavan. Viranomaistietä tai suorempaa tietä.

Sama koskee luonnollisesti niin yksilöiden, ihmisryhmien kuin kansojenkin välistä toimintaa – tuohan on ollut halki maailman sivu ja tulee tästä edeskin olemaan perussyy moneen maailmanpaloon, pienemmistäkin asioista on historiassa sotia aloitettu. Nykymaailman sotaisuus ja sekaisuus ovat hyvä esimerkki tästä.

On yksi asia, miten toisen ihmisen itsekkään pahuuden kohteeksi joutunut reagoi asiaan henkilökohtaisella tasolla, nenästä nenään. Toisaalta myös normaalisti perkeleellisen hitaan, tehottoman ja ihmisen tuskasta täydellisen välinpitämättömän karman reaktio saisi olla juuri siinä tilanteessa suora, nopea ja päättäväinen – tokihan karmakin saattaa pikatoteutua ihmisten käsissä täydessä mitassaan samalla kertaa.

Aina voi kysyä, kuinka kaukana nykymaailmassa ollaan Kaarlo Kramsun runon Ilkka seuraavan säkeen ajatuksista ja tunnoista, olkoonkin että runo sinänsä viittaa aivan toiseen maailmaan ja toiseen aikakauteen Suomen historiassa.

”Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki…”

IE

Kuva: Jostain netin syvyyksistä löytynyt…