Susi lampaan vaatteissa

Olen kirjoittanut teksteissäni usein elämän syklisyydestä ja totta tosiaan viimeisten vuosien aikana tietyt toistuvat tapahtumat ovat seuranneet toisiaan.

Kerroin esimerkiksi tekstissäni Pieni maailma noin vuosi sitten tilanteesta, jossa eräs Tanssijattaren sisäpiiriin kuuluva henkilö liittyi muina naisina Instagram-seuraajieni joukkoon. Seurasin hänen toimintaansa ja reagointejaan teksteihini jonkin aikaa ja hyvin nopeasti itselleni selvisi, että häntä eivät kiinnostaneet tekstieni taiteelliset tai ilmaisulliset arvot vaan pelkkä tekstieni kyttääminen, joten hän sai poistua seuraajistani estot niskassaan.

Eilen illalla samanlainen kuvio toistui jälleen.

Tällä kertaa yrittäjänä oli toinen Tanssijattaren ystäväpiiriin kuuluva henkilö. Siitä en tiedä kenen pyynnostä, kautta tai käskystä kontaktiyritys tällä kertaa tapahtui, poistin ja estin hänet kuitenkin Insta-seuraajistani heti tilanteen huomattuani aikaisemmasta tapahtumasta viisastuneena.

Tuossa ei kuitenkaan ollut kaikki.

Mielenkiintoista tilanteessa oli ennen kaikkea se, että tämä henkilö kuului henkisen kauteni alussa, vuosia sitten myös minun ystäväpiiriini, mutta tiettyjen henkilökohtaisuuksien jälkeen karsin hänet pois ystävistäni – häneen jos keneen sopii sanonta: ”Mihin tarvitsen vihollisia, kun minulla on hänen kaltaisensa ystävä”.

Nykyisin hän edustaa minulle yhteisen historiamme kautta henkisyyden ilkeää ja välinpitämätöntä minä-minä-minä -puolta. Tarkemmin en asiaa avaa, mutta Tanssijatar liittyi osaltaan kuvioon jo silloin.

Minun lähipiirissäni ei ole tilaa susille, saapuvat ne sitten lampaiden vaatteissa tai omissaan.

Kiitos ja hyvästi.

IE

Kuva: Steve Buissinne / Pixabay

Add a Comment