Ainutkertainen

Ainutkertainen tehtävä. Olen viime aikoina käynyt läpi jokaisen kirjoitukseni blogiuraltani.

Yli 370 kirjoituksessa on ollut läpikampaamista, toisaalta sen tehtyäni tiedän ja ymmärrän itsekin koko ajan paremmin millaisen spirituaalisen, henkisen ja fyysisen myllyn läpi minut on viimeisten vuosien aikana ajettu.

Olenko oppinut näiden vuosien aikana kokemastani ja jos olen, niin mitä?

Toisaalta en yhtään mitään, toisaalta hyvin paljon. Niin paljon enemmän kuin mitä pystyn missään yksittäisessä kirjoituksessani koskaan ilmaisemaan. Senkin tiedän, että sieluni ja tunteitteni kautta osa minusta on muuttumaton, nyt ja aina, se on osa sitä hyvyyttä, valoa ja pehmeyttä joka kaikesta toistuneesta petoksen ja jyrän alle joutumisesta huolimatta pystyy vieläkin rakastamaan.

Täydellisesti murjottuna, mutta vielä hengissä.

Kesän pettymysten vastapainoksi olen toisaalta saanut olla tämän syksyn aikana tekemisissä myös mielenkiintoisten uusien tuttavuuksien kanssa, vaikka heistä ei mitään sen pysyvämpää loppujen lopuksi kehittynytkään.

Kaikkien joukossa minuun otti yhteyttä myös eräs erittäin kiinnostava ihminen, jonka oma kertomus ja tausta yhteydenottoon lämmitti sydäntäni suuresti.

Hän kertoi lukeneensa ”lähes kaikki” tekstini ja tulkinneensa itsensä ja oman ihmisensä tilannetta kirjoitusteni, niiden ajoitusten, tapahtumien, sekä itsestäni ja liekinpuolikkaastani kertomani kautta. Siitä syystä hän oletti (ja toisaalta ehkä toivoikin) minun olevan se tietty hänen elämänsä mies, johon hän oli jostain syystä kadottanut yhteyden.

Valitettavasti jouduin tuottamaan hänelle pettymyksen, vaikka toisaalta tuon nimenomaisen yhteydenoton kautta minulle itselleni avautui paljon itsestäni ja omasta tilanteestani.

Olin nimittäin ennen hänen yhteydenottoaan ja siitä alkanutta keskusteluamme pitänyt aina minun ja liekkini tarinaa taustoineen ja kokonaisuudessaan täydellisenä one-offina, ainutkertaisena, kaikin puolin käsittämättömänä, selittämättömänä ja ehkä lopullisesti selvittämättömänäkin.

Tuo oli itselleni todiste siitä että oma elämäni, niin ihmeelliseltä ja oudolta kuin se omasta näkökulmastani ja kokemushorisontistani on saattanut joskus vaikuttaa, on kuvioineen ja roolihahmoineen osin samanlaista kuin mitä monet muutkin ihmiset tällä pallolla elävät.

Sydämeeni kesän lopulla majan tehnyt syvä suru siitä, että elän ja koen omaa tuskaani, petetyksi ja hylätyksi tulemistani aivan yksin, kenenkään muun ymmärtämättä tai välittämättä, sai tuon yhteydenoton kautta hieman helpotusta. Sydämellinen kiitos Sinulle arvon lukijani siitä, että kirjoitit minulle ja avasit minulle tilannettasi ja tarinaasi.

Tiedän nyt, että tunteissani, kokemuksissani ja surussani en ole yksin, vaikka olen miehenä ja ihmisenä vain yksi.

Ainutkertainen, ainutlaatuinen.

IE

Kuva: StockSnap / Pixabay