Luottamus

Itsestäni on vähän kerrassaan, maailman kovakätisesti opettamana, kuollut se itsessäni ja muissa ihmisissä hyvään uskonut ja luottanut idioottipuolikas. Oi luottamus, oi rakkaus, mitkä ihanat tekosyyt!

Jään omalla tavallani kaipaamaan tuota suurisydämistä, rakkaudellista, joskin lyhytnäköistä ja kaikki valeet kirkkain silmin uskonutta idioottia, sillä parhaimmillaan hänessä pintautui ja kehollistui loistavasti luottamus ja toivo maailmaan, universumiin ja ihmisen haluun ja kykyyn olla toiselle ihmiselle ihminen. Halu uskoa toisten ihmisten olevan sydämessään samanlaisia kuin millainen on itse ollut ja halunnutkin aina olla.

Kyllä, toki tuo idiootti toivoi (ja aivan aiheesta) myös toisten olevan luotettavia, sanansa mittaisia ja palauttavan rakkauden rakkaudella, mutta jos jokin, niin eikö juuri se ole toiveista inhimillisin? Tulla kohdatuksi.

Siinä, missä idioottipuolikkaastani hakattiin viimeisten seitsemän vuoden ajan petollisuudella, pinnallisuudella ja ilkeydellä ulos kaikki luottamus siihen, että ”huomenna kaikki pyhästi luvattu toteutuu”, jäi jäljelle vain kylmä realismi, sen tosiasian pakkoymmärtäminen, että omassa avoimmuudessani ja maailmaa syleilevyydessäni epäonnistuin ihmisenä siinä kaikkein tärkeimmässä.

En tullut koskaan kohdatuksi, vastaanotetuksi, kaikesta sydämestäni ja toisille olemisestani huolimatta.

Jokaisen ihmisen kohdalla maailma lunastaa hänen luottamuksensa ja uskonsa huomiseen juuri tänään – vastaanottamalla, toteuttamalla, lupauksista kiinnipitämällä, tekemällä, mahdollistamalla. Ei valehtelemalla, pakenemalla tilanteista, ei kusettamalla, ei puolitotuuksilla, ei vaikenemalla, eikä selkäänpuukottamalla.

Pahimmillaan jokainen huominen on vain uusi eilinen ja tämä päivä murmelinpäivä, joka todistaa siitä, että mikään ei muutu.

Parhaimmillaan murmelinpäivää seuraava päivä, eli päivä, jolloin aiemmin toisia tylyttäneet, kusettaneet ja pilkanneet kanssaihmiset korjaavat toimintatapansa ja palauttavat rehellisyyden omaan sydämeensä ja sitä kautta toisillekin ihmisille, muuttaa kaiken.

Pohja luottamukselle huomiseen syntyy jokaisessa meissä tänään.

Tänäänkin kaikissa asioissa meitä ihmisiä tylyttävä universumi ilkeine nahkakantisine työrukkasineen ja käsikassaroineen päättää kumpaa vaihtoehtoa se haluaa meissä tukea ja kannatella.

Toistaako se kohdallamme aiempaa pitkää pimeyttä vai tuoko huomiseemme valon.

Sen valon, johon kannattaa herätä.

IE

Kuva: Unknown Artist with Unintelligible User Name / Pixabay

Add a Comment