Leivänmuruja

Ihmissuhteen leivänmuruja.

Nykymaailmassa ja etenkin sen etäsuhteissa, somen ja muun sähköisen kommunikaation pienentäessä maantieteellisiä välimatkoja ihmisten välillä, mahdollistuu toisaalta tietoisten tiedollisten savuverhojen rakentaminen sen eteen mitä taustalla todellisuudessa tapahtuu. Tuon tuloksena leivänmuruttamisesta (engl. breadcrumbing) tulee nopeasti helppoa ja toimivaa ja joidenkin kohdalla tuottoisaakin, riippuen siitä mitä tarkoitusperiä kaiken takana on.

Mutta mitä termi leivänmuruttaminen käytännössä tarkoittaa?

Leivänmuruttamisessa on kyse siitä, että ihmissuhteessa muruttaja tarjoaa murutettavalleen milloin milläkin verukkeella, tekosyyllä ja usein myös suoranaisilla valheilla omalta puoleltaan palautuksena kaikesta murutettavan suhteeseen panostamasta vain aivan absoluuttisen minimin mutta niin, että saa pidettyä vastapuolensa koukutettuna muruttajaan ja hänen antamaansa lupaukseen tulevaisuudesta ja yhteisyydestä. Joskus taustalla on myös muruttajan taloudellisen edun tavoittelu, ei kuitenkaan aina.

Muruttaja voi esimerkiksi olla riippuvainen murutettavaltaan saamastaan rakkaudesta, huomiosta tai palvonnasta, ja käyttää siksi muruttamista pönkittämään omaa itsetuntoaan silloin kun toisaalla elämässä ja muissa ihmissuhteissa menee jostain syystä sillä hetkellä heikommin.

Tässä yhteydessä voitaisiin myös käyttää vanhaa sanontaa ”antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa”, paitsi että tässä tilanteessa ei kyse ole missään nimessä muruttajan ymmärryksen haasteista saati antamisesta, vaan hänen todellisesta, tarkoituksellisesta halustaan vedättää murutettavaansa.

Osanottajista ja heidän elämäntilanteistaan riippuen kaikki tämä voi jatkua hyvinkin pitkään.

Ihmissuhdepaska iskeytyy kuitenkin tuulettimeen silloin, kun murutettu herää tilanteeseen ja alkaa vaatia muruttajaltaan itselleen enemmän aikaa, panostusta, huomiota ja huomiointia. Kun murutettava alkaa asettaa muruttajalle rajoja sille, että häntä ei voi enää kohdella mielivaltaisesti muruttajan oman mielen mukaan, vetää muruttaja hyvin usein nenäänsä herneen palkoineen. Alkaa selittely ja kaasuvalotus.

Sillä hetkellä kun murutettu nousee vaatimaan muruttajalta sitä vastavuoroista arvostusta ja panostusta mikä tasapuoliseen ihmissuhteeseen kuuluu, hänestä tulee silmänräpäyksessä muruttajalle vihollinen, kun murutettu uskaltaa mittauttaa arvonsa muruttajan elämässä ja ennen kaikkea hänen sydämessään.

Miehen näkökulmasta on täysin käsittämätöntä, miten moni nainen näyttää ajattelevan oletusarvoisesti miesten olevan lähtökohtaisesti tunnevammaisia, käyttäytymiskyvyttömiä kusipäitä ja on jopa valmis hyväksymään sen myös omalta kumppaniltaan suhteen paratiisimaisten, oi-niin-kuolematonta-ja-täydellistä-rakkautta täynnä olevien alkuvaiheiden jälkeen.

Sitten kun he törmäävät toisaalla, elävässä elämässä kaikin puolin korrektimpaan, puhuvampaan ja ennen kaikkea tunnepuolella toimivampaan miehenkuvaan, sen jälkeen juuri tätä positiivista ja avointa maskuliinia yritetään jatkuvasti kusettaa ja puukottaa selkään jotenkin ”viallisena” tai heidän mielessään olevaan miesstereotyyppiin verrattuna erilaisena.

”En tiedä mitä ajatella, sinä et toimi (tässä tilanteessa) niin kuin muut miehet ovat toimineet”, hän kirjoitti minulle kesällä.

Totta. Siinä nimenomaisessa ja muissa vastaavissa tilanteessa en toiminutkaan, sillä en ole samanlainen kuin nuo kaikki sinun ”13 kappaletta tusinassa” -stereotyyppisi ja ”miehentapaiset tekeleesi”, joita sinä elämääsi halulla ja tarkoituksella itseäsi ylistämään ja omaa egoasi paikkaamaan ja kiillottamaan imuroit. Kuulin ja tunsin tuen tarpeesi eri tilanteissa ja toimin niissä niin kuin hyvän sydämen omaava, vastuunsa tunteva ihminen ja mies toimii. Se ei kuitenkaan ollut sinulle tarpeeksi hyvää koskaan. Ei koskaan.

Kaikki hiemankin enemmän tekstejäni lukeneet tietävät ja tuntevat meidän tarinamme ja tapahtuneen taustoineen, joten en mene tässä asian historiaan sen syvemmälle.

Itse tarjosin tälle ihmiselle yhteisyytemme alusta lähtien itsestäni ja omastani sitä parasta mitä minulla oli hänelle annettavana ja sen hän tiesi itsekin. Mielenkiintoista oli sen sijaan se, miten välillämme mikään hänen minulta saamastaan hyvästä ei koskaan palannut häneltä minulle kaikesta vuosien aikana moneen kertaan sopimastamme, suunnittelemastamme ja hänen pyhistä lupauksistaan huolimatta kuivia leivänmuruja kummempana.

Toisaalta jälkeenpäin näkee ja ymmärtää kauempaa katsottuna kaiken niin paljon paremmin ja selvemmin kuin itse tilanteessa, pyörremyrskyn keskellä ollessa.

Toki hänellä, niin kuin meillä kaikilla, on omat arvotus- ja arvostuslistamme jonka mukaan hyvää toisillemme jaamme ja palautamme, siitä minä jouduin aina hänen kanssaan kärsimään. Tietyt hänelle tärkeämmät ja arvokkaammat ihmiset saivat häneltä minulle jätettyjen kuivien leivänmurujen sijaan aina täydellisimmän voileipäkakun herkullisimpine täytteineen mitä maa päällään kantaa.

Varsinaista reilukerhoilua.

Aikaisemmista epäonnistumisistani viisastuneena halusin aivan erityisesti nyt viime kesänä, viimeiseksi osoittautuneella yrityksellämme nähdä olisinko hänelle viimeisten kolmen ja puolen vuoden täydellisen erossaoloaikamme eli hänen ”korpivaelluksensa” jälkeen vieläkin vain ja ainoastaan leivänmurujen arvoinen (Ensi maanantai).

Kun jo alkuajoilta tutut Naamiot putosivat, mikään ei ollut muuttunut. Kolme ja puoli vuotta ei ollut muuttanut hänen muruttamislinjaansa minua kohtaan millään tavalla.

Erehdyin kuitenkin uskomaan joistakin viimeisimmän uuden alun orastaneista hyvistä merkeistä (Kyllä), että kaikki olisi ollut läpikäytävissä, selvitettävissä ja avattavissa, mutta niistä kaikista huolimatta hän siirtyi pikaisesti toimimaan kanssani aivan samaan tapaan kuin edellisillä kerroilla. Pääruoaksi leivänmuruja, jälkiruoaksi kysymysten esiin nostamisen jälkeen selittelyä, kaasuvalotusta ja syyllistämistä, ylimielisyyttä ja usein myös avointa viiltävää vihaa.

Vielä nytkin kun yritin nostaa viimeisinä aikoinamme noita tilanteita keskusteluun tai asetin hänet valintatilanteisiin, minusta tuli hänelle jälleen kerran se ”vanha vihollinen” ja ”manipuloiva jyrä”, joka ei mukamas häntä tai hänen mielipiteitään kuunnellut ja sain häneltä usein tuosta silmät ja korvat täyteen.

Ja kuitenkin, JOKA AINOASSA niistä tilanteista joissa annoin hänelle mahdollisuuden valita minut edes yhden ainoan kerran sen toisen sijaan, hän päätti – samoin kuin alusta alkaen – jakaa AINA leipänsä hänelle ja niille toisille, ei minulle. MOT.

Leivänmuruttamista, kaasuvalotusta ja syyllistämistä. Täydellinen dieetti minulle, hänen näkökulmastaan.

Tuolta pohjalta peruutin esimerkiksi loppuajasta erään tapaamisemme hänen kotikaupungissaan, kun hän päätti jo ennakolta rajoittaa yksipuolisesti yhteisen aikamme ainoastaan suunnittelemamme aterian mittaiseksi. Minä luonnollisesti olisin halunnut jatkaa tapaamistamme tuon ruokailun jälkeen hänen kanssaan pidemmällekin ja kommunikoin tuon hänelle jo hyvissä ajoin ennakkoon, mutta muruttajalleni tuo ei sopinut. Hän antoi kolmannen osapuolen vaatimusten ajaa ylitseni. Asia loukkasi syvältä, eikä tämä valitettavasti ollut vuosien varrella ainoa kerta.

Kun tuo aina sinun parhaasi saanut ilmoitti jo etukäteen, että hän oli valmis ja halukas kääntämään sinulle selkänsä heti mini-ohjelmanne jälkeen lähteäkseen täyttämään sen toisen haluja ja vaatimuksia, ymmärsit kuinka huonosti olet tullut kohdelluksi. Tuossa itselleen anteeksiantamisessa ja sen hyväksymisessä, että olet erehtyväisenä ihmisenä ollut vuosikausia sydänjuuriasi myöten auki hänelle ja hänen toimintatavoilleen menee aikaa. Kuinka kauan, sitä en tiedä.

Koko elämä on oppimista, niin valitettavaa ja surullista kuin se tässä tapauksessa onkin.

Itselleni kaiken tämän viimeisen yrityksen aikana kokemassani on paljon sisäistämistä, käsittelemistä ja sen anteeksiantamista, että rakkaudesta toiseen tekee joskus asioita jotka ovat hyviä toiselle ja hänen taustailijoilleen, mutta eivät palvele meitä itseämme.

Tuo muruttajani jakakoon nyt kuivat murusensa muille, niille tietämättömille ja ymmärtämättömille, jotka juuri nyt hyväksyvät tilanteensa, mutta tulevat minun tapaani heräämään jossain vaiheessa siihen tosiasiaan, miten vähän kuivuneet leivänmurut merkitsevät edes muruttajalle itselleen.

IE

Kuva: MARION / Pixabay (kuvaa muokattu)