Elämältä kaiken sain?

Törmäsin vastikään monessa muussakin yhteydessä somessa jo lukemattomia kertoja viljeltyyn universaaliin hokemaan, jota jotkut jonkin sortin totuudeksikin väittävät:

”Saamme elämältä aina kaiken sen mitä tarvitsemme, emme sitä mitä haluamme.”

Seis. Askel takaisin. Tiedoksi kaikille maailmankaikkeuden paremminymmärtäjille ja -tietäjille:

Me ihmiset emme saa aina ”elämältä” (mitä sillä halutaan missäkin yhteydessä tarkoittaa) useinkaan edes sitä mitä vähimmillään tarvitsemme, saati ”aina kaikkea sitä”, joten miten me voisimme saada siltä myöskään haluamaamme, joka on useimmiten paljon enemmän kuin elämän minimalistiset, alimitoitetut ja lähes aina olemattomat ”Keskisormi”-vastaukset meille?

Ihmismieli ja sydän kun kyllä osaavat haluta, pyytää ja toisaalta vaatiakin. Elämän lähes aina meille tarjoilema absoluuttinen minimi ei ole meille ihmisille riittävä – tavoiteltu ja tavoitettu eivät kohtaa.

Ajatuksenahan tuo alun lausahduksemme on myös predeterministinen, holhoavakin, samaan tapaan kuin aina kun puhumme korkeammista voimista. Korkein tietää aina kaiken kaikesta, me ihmiset emme tajua yksinkertaisimmastakaan asiasta paskan vertaa, niin sanoo hengen masokisti.

Sen jälkeen saamme elämältä niskaamme paskaa lapiolla ja loppujen lopuksi lapiosta takaraivoon toistuvasti niin, että henki lähtee ja se on kaikki se mitä tarvitsemme. Älkää kyseenalaistako, te vääräuskoiset, sillä noissa hokemissa on herran pelko, viisauden alku ja korkein, lopullinen totuus.

Vai onko? Palautetaanpa jalat takaisin maahan.

Yleensäkin kaikenlaiset mihinkään perustumattomat patenttiviisaudet ja -hokemat, niin henkisyydessä kuin toki muutenkin, nostavat niskakarvani pystyyn. Se, että ihmisiä ja heidän kokemiaan kohtaloita aliarvoidaan kaikenlaisilla pseudototuuksilla on ylimielistä ja kertoo aivan tarpeeksi noita lausahduksia viljelevien maailmankuvasta.

Se kannattaa kuitenkin kaikkien aina muistaa, että jokainen sana ja toteamus ovat energiaa, jokainen sana vaikuttaa niin niiden sanojaan kuin niiden vastaanottajiinkin monilla eri tasoilla. Esimerkiksi niin pyhien kuin vähemmänkin pyhien lupausten toteuttamatta jättämisestä joutuu AINA vastuuseen tavalla tai toisella, olkoonkin että se ei tapahdu välttämättä tässä elämässä (vaikka voimme toki sitä toivoa).

Ja kaikille meille, jotka emme koe saaneemme elämältä (tjsp) itsellemme sitä, mitä olemme siltä itsenämme, olemisellamme ja tekemisellämme pyytäneet ja ansainneet, tuo lause on suoranaista vittuilua (ei edes piilo-sellaista) siinä, että se aliarvioi ihmisen omaa arvoa ja panosta siinä samassa, kun ylistää ”elämän” täydellistä tietoa ja osaamista.

Eli pieni ihminen ei mukamas voi todellisuudessa tietää mitä haluaa, vaikka osaa ja ymmärtää pyytää ja haluta sitä?

Onko siis kaiken hyvän haluaminen omaan todellisuuteen turhaa kun kuitenkin saamme elämältä(mme) vain minimit? Kyllä. Meiltä kun ei oikeasti kysytä yhtään mitään, koska elämä tuo meille aina, vain ja ainoastaan kaiken sen, ”mitä tarvitsemme”.

Eli siis kaikki nekin, jotka kokevat etteivät (ole) saaneet elämältä tarvitsemaansa, saati haluamaasa, voivat kaikesta huolimatta hyvillä mielin, sydämestään rallatella 50 vuotta vanhan hittikappaleen sanoja: ”Elämältä kaiken sain”, vaikka jäivät puille paljaille ja tietävät, että jotain tärkeää jää tässäkin elämässä puuttumaan?

No shit, Sherlock!

IE

Kuva: Niek Verlaan / Pixabay (muokattu)

Add a Comment