Kärsivällisyys

Meille yritetään aina tolkuttaa, että kärsivällisyys on hyve.

Että kärsivällisyydessä on jotain, mikä jalostaa meistä ihmisinä jotain hienompaa, jotain jalompaa, jotain parempaa kuin mitä ennen olimme. Onhan tuosta olemassa irvokas sananlaskukin: ”Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.”

VMP. Herätkää ihmiset.

Kärsivällisyys (jonka kantasanana on siis kärsiä, kuinkas muuten) on yliarvostettua ja sen korostamisen tarkoituksena on vedättää niitä, jotka odottavat ja toden totta, jopa oikeasti luottavat saavansa elämäänsä sitä toteuttaessaan jotakin hyvää (elleivät satu vaihtamaan hiippakuntaa kesken odotuksensa).

Että jollain tavalla esimerkiksi sen kokemisessa ja kestämisessä, että ihmistä roikotetaan ”löysässä hirressä” milloin missäkin asiassa vuosikaupalla olisi jotain niin helvetin hienoa, että sen kaiken kestäminen on ennakkoehtona ja vaatimuksena täydellisen hyvän saapumiselle. Niin ei ole.

Lässytetään ”korkeimmasta ajoituksesta” (tjsp), jonka tarkoituksena on väitetysti mahdollistaa asian kaikkien tekijöiden ja muuttujien siirtyminen oikeille paikoilleen ennen kuin kaikki mahdollistuu, oikeus tapahtuu ja rakkaus saapuu. Kuulkaahan ystäväiseni, jos yläkerta todellakin haluaa jonkin asian tapahtuvan, se ennalta kaiken tietävänä liikuttelee palikkansa kohdalleen jo etukäteen, ennen kuin edes itse heräätte tilanteeseen – ei vain vittuile meille turhalla odotuttamisellaan, niin kuin käytännössä lähes aina käy.

Tietyisssä piireissä meille jauhetaan, että jaksa sinä vähäuskoinen varrota vaiti tai että silloin kun sitä vähiten odotat joku tai jokin tuo elämääsi saapuessaan sinulle kaiken sen hyvän, mistä olet koskaan uskaltanut edes varovasti unelmoida.

Puhutaan sitten henkisyydestä tai hengellisyydestä/uskonnollisuudesta, niiden suurin valhe on, että on olemassa korkeampi voima joka rakastaa meitä ja siksi edistää asioita meidän hyväksemme. Eipä ole näkynyt vuosikausiin tuota täydellisen rakkauden esimerkkiä ja tuojaa toiminnassa, ei ensimmäistäkään konkreettista todistetta siitä.

Omalla kohdallani luottamus täydellisen välinpitämättömään ja rakkaudettomaan korkeimpaan, sokea kanssaihmisen valheisiin ja selittelyihin uskominen ja kusetuksen sietäminen kesti viimeisessä vaiheessaan lähes seitsemän vuotta ja kaiken käsikassarana yläkerta käytti ihmistä, jonka se tiesi omaavan minuun häkellyttävän suuren vaikutuksen ja vallan.

Hyvin vedättivät, täydellisessä yhteistyössä. Onneksi olkoon molemmille.

Se, joka luulee kärsivällisyyden olevan ansioksi kenellekään tai missään yhteydessä, kaipaa täydellistä aivoremonttia. Siellä pienen pään sisällä eivät selvästikään ole kaikki ruuvit, mutterit ja rattaat kiinni ja kohdallaan.

Herää ihminen, katso itseesi, omaan elämääsi ja ympärillesi.

Odotatko sinäkin kärsivällisesti ja lapsenuskoisesti vielä jotakin hyvää, mitä yläkerta ei tule sinulle koskaan suomaan?

IE

Kuva: Victoria Model / Pixabay

Add a Comment