Kuka minä olen?

Olen vanha ja nuori. Vahva ja heikko. Suuri ja pieni.

Periaatteessa aivan tavallinen, keski-ikäinen suomalainen mies. Mies, johon saattaisit törmätä joka päivä aivan missä tahansa.

Toisaalta olen aivan tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi myös hyvin epätavallinen: avoimesti tunteellinen ja tunteva, puhuva, kommunikoiva, kirjoittava, keskusteleva ja – mikä tärkeintä – aina sanani mittainen.

Tuota samaa avoimmuutta ja rehellisyyttä olen aina edellyttänyt myös kaikilta elämäni naisilta, joskus paremmalla, useimmiten huonommalla menestyksellä. Edellyttäminen kun ei käytännössä koskaan tarkoita saamista, aivan yhtä vähän kuin ehdottaminen, toivominen, pyytäminen tai (hyi helvetti sentään), anominen.

Pun intended.

Mainittakoon tässä yhteydessä sellainenkin kuriositeetti, että käytännössä kaikki tärkeimmät naiset elämässäni lapsuudestani lähtien ovat olleet Skorpioneja, niin äärihyvässä kuin ääripahassakin. Enkeleitä ja saatanoita, joskus jopa samaan aikaan. Tuo ei voi olla sattumaa”, sanoo joskus hieman astrologiastakin kiinnostunut aurinko-Leijona, nouseva Rapu.

Tämänkertaisen elämäni haaste?

Selvästikin selvittää feminiini-Skorpionin syvin olemus, on kokonaan toinen asia pääsenkö tuossa puusta pitkään ja mitä se minulta vaatii. Jokainen heistä kun on samanlainen, erilainen.

Yksi puukottaa selkään niin että veri roiskuu, toinen sitoo ja parantaa haavat ja rakastaa takaisin elävien kirjoihin, kolmas lupaa ja lupaa mutta kääntää sen jälkeen takkia niin ettei silmä ehdi reagoida, ja neljäs vehtaa selkäsi takana koko muun maailman kanssa, vaihtoehtopuuhailuna, sateisten, tylsien päivien ohjelmanumerona.

Variaatioiden lista on loputon, ota siinä noista sitten selvää.

Jätetään kuitenkin nyt nuo muusani ja palataan takaisin tuotoksiini.

Kaikki menneisyyden, tämän hetken ja tulevaisuuden, olevaisuuden ja olemattomuuden ilmenemismuodot esiintyvät teksteissäni. En välttele mitään aiheita tai genrejä, en tabujakaan, kirjoitan siitä, mikä milloinkin tuntuu minusta oikealta. Julkaisen tekstejä, jotka puhuttelevat itseäni.

Toisaalta olen iloinen myös siitä, jos joku teistä lukijoista tuntee edes joskus samoin, löytää teksteistäni jotain nautittavaa, ihastuttavaa ja vihastuttavaa, jotain kierroksia nostattavaa, hymyilyttävää, ehkä joskus jotain liikuttavaakin. Yhtymäkohtia omaan elämäänsä, sen tunne- ja kokemuspalettiin.

Elettyyn, sisäistettyyn, koettuun.

Elävässä elämässä arvelen olevani minut henkilökohtaisesti tunteville jotain aivan muuta kuin tämän Ihmistä Etsimässä -blogini kertojan ääni. Ehkä joku joskus kertoo minulle miten arkiminuuteni pintautuu blogiteksteissäni.

Toisaalta tuolla ei ole merkitystä.

Olen mikä olen, niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin.

Toivottavasti löydätte teksteistäni kaiken sen mitä haluatte ja senkin mitä ette osaa vielä edes odottaa, saati ymmärtäisitte haluta. Kaikki on täällä valmiina teitä varten.

Olette kaikki sydämellisesti tervetulleet syventymään teksteihini.

IE

Kuva: Artie Navarre / Pixabay