Miksi kirjoitan?
Hivuttautuessani vähän kerrassaan kohti 200:n blogikirjoituksen rajapyykkiä, alan hiljalleen ymmärtää sitä viime vuoden maaliskuussa alkanutta prosessiani joka johti Ihmistä Etsimässä-blogin syntymiseen, siinä missä myös sitä sisäistä paloa, joka ajaa minut kerta toisensa jälkeen ottamaan käsiini näppäimistön ja takomaan sitä kuin apina herkkupala-automaattia keskinäisen kommunikaation, kiitoksen, tai yleensäkin edes jonkinlaisen...
Kaiken viljan koira?
Moni teistä blogejani enemmän seuranneista on varmasti kiinnittänyt huomionsa teksteihini ja ennen kaikkea niissä viime aikoina ilmenneisiin genren ja tyylin muutoksiin. Olen elokuun aikana julkaissut kirjoituksia, joiden pohjia olen tehnyt vuosien varrella eri tilanteissa. Esimerkiksi mukana on ollut runsaasti vuosien aikana eri kirjoituskursseilla tehtyjä runkoja, joita olen muokannut eteenpäin...
Kotiinpaluu
Näen lähellä, kapean metsittyneen tien päässä vanhan kartanon päärakennuksen, ajan hylkäämän, tykinkuulien koetteleman, ihmisen raadollisuuden rujoksi repimän. Pysäytän ratsuni aukion laitaan sotajoukkomme aiemmin päivällä sivuuttamaa kartanoa tarkemmin tutkiakseni. Rakennus olisi saattanut olla mikä tahansa sodan raiskaama menneitten majapaikka, mutta päivällä tunsin tämän talon puhuvan minulle, kutsuvan, houkuttavan luokseen. Tämän...
Erase / Rewind
Vaikka kesät ovat yleensäkin suhteellisen hiljaista aikaa blogimaailmassa, on keväällä alkanut koronaepidemia muuttanut selvästi ihmisten kiinnostuksen kohteita ja kiinnostuskertoimia tavallistakin kovemmalla kädellä. Lukijoita, heidän taustojaan ja tekosiaan seuraavalle Google Analyticsille kylmine numeroineen ei käy vastaan urputtaminen, se kertoo selvääkin selvempää kieltään siitä suunnasta, johon ollaan lipumassa. Toki kesä on...
Merkkipäivä
Tapanani on ollut blogeissani muistella jos jonkinlaisia asioita, tasalukuja, vuosipäiviä siinä missä muitakin elämäni merkityksellisiä kokemuksia ja tapahtumia. Siinä suhteessa tämä blogikirjoitus ei ole poikkeus. Ehkä jotkut teistä mukanani blogipiireissä alusta saakka matkanneista muistatte, että tasan vuosi sitten, 31.3.2019, julkaisin nimimerkillä Ihmistä Etsimässä ensimmäisen blogikirjoitukseni nimeltään Ensimmäinen askel. Siinä...
Sadasviideskymmenes
Tämä on sadasviideskymmenes blogikirjoitukseni. Edellisen kerran puutuin kirjoitusteni määrään silloin kun ylitin sadan kirjoituksen rajan, mikä tapahtui viime marraskuun alussa. Vieläkään en ole yhtään viisaampi siitä, mitkä kirjoitukseni iskevät lukijoihin ja mitkä eivät. Jotkut tilitystekstit toimivat, samoin tietyt murrejutut, toisaalta eivät kaikki noistakaan. Kyllä, tiedän että numeraalisia määreitä ei...
Naamiot revisited
Joskus aiemmin kirjoitin naamioista ja siitä, miten käytämme niitä toistemme kanssa tekemisissä ollessamme, manipuloidaksemme toisia toimimaan oman tahtomme mukaisesti. Mutta kuinka moni meistä ymmärtää noiden samojen naamioiden toimivan myös sisällämme, meille itsellemme? Kuinka monen kohdalla naamioiden avulla, niiden takana yritetään selvitä historiasta, tästä päivästä, siinä, missä valmistautua tuleviinkin koitoksiin?...
Täältä tänään
Kuten jotkut pitkäaikaisemmista lukijoistani tietävät ja muistavat, olen jo pitkään pohtinut paikkaani ja tarkoitustani blogit.fi:n Ihmissuhteet ja häät-ryhmässä ja nyt päätin vihdoinkin tehdä asialle jotain. Mietin hartaasti mihin ryhmään blogit.fi:ssä siirtyisin kaikkien hääfriikkien joukosta ja kun en kokenut kuuluvani oikein mihinkään muista spesifisimmistä ryhmistä, päätin siirtyä Muut aiheet-ryhmään. Tämä...
Älä pelkää
Vaihdoin eilen henkilökohtaisen Facebook-sivuni taustakuvan jostain netistä löytämääni meemiin. Harmaataustaisessa kuvassa Lepakkomies seisoo talon katolla alas katsoen, kuvan tekstinä: ”Don’t be afraid of losing people. Be afraid of losing yourself by trying to please everyone around you.” Lyhyesti tuo kääntyy suomeksi suurin piirtein seuraavasti: ”Älä pelkää ihmisten katoamista elämästäsi....
Aikansa kaikella
Viime viikkoina olen miettinyt vakavasti bloggaamisen lopettamista. Syitä on monia. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, marraskuun alussa ”jossain” tapahtui ”jotain”. Jotain, jota en vieläkään itse täysin ymmärrä. Ehkäpä kanssakansalaisteni ymmärrys, hyväksyntä, ja kestokyky kirjoituksiani kohtaan katosi, ehkäpä teksteistäni tuli yön yli niin paskoja, että niiden lukeminen kävi täysin mahdottomaksi....