Kategoria: Fiktio

Kutvonen

Työtoverini eivät ymmärrä minua. Yli viisitoista vuotta valtion leivissä, takana loistava tulevaisuus ja tämän saan palkinnokseni. Miten ihmeessä minusta, Kastellin lukion hymypojasta, seitsemän ällän ylioppilaasta, reserviupseerikoulun kaikkien aikojen kokelaasta ja poliisikoulun rikoslinjan priimuksesta on muutamassa vuodessa tullut omieni parissa pehmo. Hippi. Puunhalaaja. Hörhö. Paaria inter pares. Ja miten minun...

Ilta tavaratalossa

Tuokiokuva suuren helsinkiläisen tavaratalon hissistä eräänä iltana, vajaata varttia ennen ovien sulkeutumista. Matkustajina keski-ikäinen, ruokkoamaton, habitukseltaan hieman Groucho Marxia muistuttava hidalgo ja parhaat päivänsä nähnyt ikäneito.  Hissi pysähtyy kirskahtaen kerrosten väliin, ovet tiukkaakin tiukemmin jumissa. Hienoinen panikoituminen alkaa tiivistyä hissin sisärakenteisiin. ”Mitä tapahtui?” ”Ai, siis mitä neiti niinku meinaa,...

Huijareita ja pyhimyksiä

Minä olen hän, jota monet teistä miehistä (ja ehkä jotkut naistakin) kadehtivat, toiset salaa selkäni takana mutisten ja onneani kiroillen, toiset yrittävät kiinni kraiveliini tunkeakseen arvottomat mielipiteensä ja munattoman, olemattoman itsetuntonsa kurkustani alas, aivan kuin niillä olisi minulle mitään merkitystä. Ei kiinnosta. Minä olen mies, joka näkee tyttöystävänne ja...

Nuoren miehen kertomaa

Tuskin olin viidettä ikävuottani loppuun käynyt, kun vanhempani alkoivat saada tarpeekseen jatkuvista vihanpurkauksistani niin sisaruksiani, ystäviämme, naapureitamme, kuin aivan tuntemattomiakin ihmisraukkoja kohtaan. Milloin paukutin pikkusiskoani talkkunalautasella päähän, milloin potkin kurillani naapurin lihavaa leskeä polveen, tai yritin koetella pihaan saapuneen, pientä almua ja leipäpalaa matkaevääkseen anoneen vaeltavan munkin pakaralihasta navetan...

Jekku

Istun hiostavassa työtuolissani Kampin toimistohelvetissä ja naputtelen kasaan asiakkaalle toimitettavaa ohjelmistopakettia. Loppumattomalta tuntuu koodiapinan työ. Taustalla talon ilmastointi hurisee unettavan laiskanpulskeasti, silmäluomeni roikkuvat kuin liput puolitangossa tyynellä säällä, muistutan ulkomuodoltani koko ajan enemmän Karvisen isäntää Eskoa. Pomo istuu vielä omassa huoneessaan, mutta on kamat pakattuna valmiina suunnistamaan kotiinsa Leppävaaraan,...

Perälän sahan Platon

Kiire, kiire, kiire, kiire… Jumalaton kiire töihin, elämäni ensimmäiseen kesätyöpaikkaani Perälän sahalle Palojärvellä. 13-vuotias nuori mies ensimmäisessä virallisessa työssään, josta maksettiin jopa palkkaa. Siitä oli pakko olla ylpeä, sillä yksikään kavereistani ei ollut vielä oikeissa, maksetuissa töissä. Vaikka en luonnollisesti vielä ikäni puolesta saanut tehdä sahaushommia, olin firman tukitehtävissä...

Urpo

Olipa kerran – näinhän saduilla ja tarinoilla on useimmiten tapana alkaa – koira. Aivan tavallinen koira, rehellinen suomalainen sekarotuinen pystykorva nimeltään Urpo. Se, että Urpo sai syntyessään aivan tavallisen miehen nimen, johtui vain ja ainoastaan kiljukännänneen isännän aivopierusta. Urpo oli nimittäin ainoa nimentapainen, joka hänen mieleensä sattui pennun syntymähetkellä,...

Ruoka seuraa

Hei, huomaatsä Kulta, sun lautasellas on ruokaa. Ruokaa! R – U – O – K – A – A!!!! Food! Mat! Essen, saatana, hä hä! Se oon mä, näätsä? Sun entises, nii-i, ihan totta. Täs sun lautasel pottumuusist kaakkoon… Tai no ehkä sä et voi sitä mun nykysest olomuodost...

Aamun avaus

Taiston tämän tahdon voittaa, taasen testi voimain koittaa, joka viikko tyhjään pakin, otan matsin kanssa kakin. Ikiroutaa pahempana, pidän tätä, tulee mana, nyt mä tiedän kohtaloni, tuskaan tähän kaatuu moni. Eipä riitä hommaan hetki, tulee pitkä kakkaretki. Kovana kun jähmää maha, tilanne on hyvin paha. Naamaan heitin Levolacit, että...

Kotiinpaluu

Näen lähellä, kapean metsittyneen tien päässä vanhan kartanon päärakennuksen, ajan hylkäämän, tykinkuulien koetteleman, ihmisen raadollisuuden rujoksi repimän. Pysäytän ratsuni aukion laitaan sotajoukkomme aiemmin päivällä sivuuttamaa kartanoa tarkemmin tutkiakseni. Rakennus olisi saattanut olla mikä tahansa sodan raiskaama menneitten majapaikka, mutta päivällä tunsin tämän talon puhuvan minulle, kutsuvan, houkuttavan luokseen. Tämän...