Suomalaisen kirjallisuuden päivä
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä 10. lokakuuta. Liputuspäivä vuodesta 1950 alkaen. Yksi päivä, periaatteessa aivan samanlainen kuin mikä tahansa muukin pilvinen, sadetta ja syksyä iileilevä kolkko lauantai, mutta kuitenkin aika paljon muutakin. Päivä, jonka tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta suomalaiselle kirjallisuudelle ja maamme kirjailijoille ja samassa yhteydessä myös kielelle,...
Totuus numeroiden takana
Minulla on ajoittain tapana testailla blogissani ja some-ympyröissäni bloggaamiseeni liittyviä toimintatapojen muutoksia, esimerkiksi sitä, miten, millä frekvenssillä ja millaisiin teksteihini ihmiset reagoivat ja miten heitä ehkä kannattaisi yrittää lähestyä. Joskus kirjoitan enemmän ja useammin niin kuin viimeisten parin kuukauden aikana (15 – 18 blogia kuukaudessa), joskus harvemmin, kuten esimerkiksi...
Miksi kirjoitan?
Hivuttautuessani vähän kerrassaan kohti 200:n blogikirjoituksen rajapyykkiä, alan hiljalleen ymmärtää sitä viime vuoden maaliskuussa alkanutta prosessiani joka johti Ihmistä Etsimässä-blogin syntymiseen, siinä missä myös sitä sisäistä paloa, joka ajaa minut kerta toisensa jälkeen ottamaan käsiini näppäimistön ja takomaan sitä kuin apina herkkupala-automaattia keskinäisen kommunikaation, kiitoksen, tai yleensäkin edes jonkinlaisen...
Aina ei tiedä
Olen usein miettinyt sitä, mikä ihmisiä koukuttaa mihinkäkin blogitekstiin. Tekstiä kirjoittaessa ja julkaistessa ei useinkaan tiedä, mikä siinä ihmisiä koskettaa, tai kuinka suuriin joukkoihin teksti vetoaa. Joskus teksti, johon vuodattaa sydänverensä saa kylmän vastaanoton, joskus taas tietynlainen väliteksti nostaa ja nostattaa tunteita ja reaktioita laajasti. Aina ei tiedä, mikä...
Kaiken viljan koira?
Moni teistä blogejani enemmän seuranneista on varmasti kiinnittänyt huomionsa teksteihini ja ennen kaikkea niissä viime aikoina ilmenneisiin genren ja tyylin muutoksiin. Olen elokuun aikana julkaissut kirjoituksia, joiden pohjia olen tehnyt vuosien varrella eri tilanteissa. Esimerkiksi mukana on ollut runsaasti vuosien aikana eri kirjoituskursseilla tehtyjä runkoja, joita olen muokannut eteenpäin...
Naamiot revisited
Joskus aiemmin kirjoitin naamioista ja siitä, miten käytämme niitä toistemme kanssa tekemisissä ollessamme, manipuloidaksemme toisia toimimaan oman tahtomme mukaisesti. Mutta kuinka moni meistä ymmärtää noiden samojen naamioiden toimivan myös sisällämme, meille itsellemme? Kuinka monen kohdalla naamioiden avulla, niiden takana yritetään selvitä historiasta, tästä päivästä, siinä, missä valmistautua tuleviinkin koitoksiin?...
Älä pelkää
Vaihdoin eilen henkilökohtaisen Facebook-sivuni taustakuvan jostain netistä löytämääni meemiin. Harmaataustaisessa kuvassa Lepakkomies seisoo talon katolla alas katsoen, kuvan tekstinä: ”Don’t be afraid of losing people. Be afraid of losing yourself by trying to please everyone around you.” Lyhyesti tuo kääntyy suomeksi suurin piirtein seuraavasti: ”Älä pelkää ihmisten katoamista elämästäsi....
Leijona
Olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota selittämättömään vaihteluun tekstieni lukija- ja lukukertamäärissä. Mistään ei tunnu löytyvän osviittaa siihen, miksi jollakin tekstilläni on vain parikymmentä lukijaa, toisilla taas kertaluokkia enemmän. En löydä tuohon selitystä teksteistäni, niiden aiheista tai sisällöstä. Joskus jotkut tekstini, jotka ovat minun mielestäni ehkä tietyllä tavalla välitekstejä saavuttavat...
Ihmisten edessä – mikä tekee tekstistä kiinnostavan?
Kirjoittajana huomaa usein, että jotkut omista teksteistä saavat lukijoilta paljon huomiota ja vastakaikua, kun taas toiset, itselle kirjoitustilanteessa paljon läheisemmältä tuntuneet tekstit jäävät lukijoille kaukaisemmiksi. Mikä erottaa tekstin toisesta, mikä nostattaa lukijoissa pintaan tunteita niin, että he lähtevät kommentoimaan tekstejä. Mikä sytyttää lukijat? Omalla kohdallani olen huomannut, että silloin...