Kotiteollisuus mielessä
”Niin se minun koepala, ei minussa mithään vikkaa ole… Mies parhaassa kunnossa… Kattoppa tätä hauista… Mutta olenkos mie kertonu sulle siittä meän kylän erikoisuuesta, siittä Ranttilan Juusosta? Siittä taiteilijasta? Son se, joka maalaa niitä taulujansa sielä Raanujärvelä. Tosihan son, että pojasson taiteilijan vikkaa, paljon son tauluja myyny eikä sillole...
Martin karhumuistelo
Villiäki villimpi Lapin luonto onnistuu yllättämhään meät paikallisekki kerta toisensa jälkheen. Tämä tapahtu sen kerran ko met olima Vertin kans jossaki Ruuhijärven takana tipuja tiiraamassa. Son ainaki se meän virallinen selitys, jos met sattusimma vaikka joskus tästä kuulustelhuun joutumhaan. No, met näimä sielä yhen petäjän juurela karhun paskaa ja...
Peilikuva
Kädet taskussa matkalla Karvakon Kesoilille aamukahville ja ostamaan tupakkaa. Aurinko on jo korkealla, työttömänä on aikaa lepäillä vaikka yli puolen päivän. Linttaan astutut yliaikaiset kävelykenkäni ottavat vauhtia kuljettaakseen minut kahvion ovesta sisään, tiskin takana ovat vastassa kauniit ystävälliset kasvot arktista lämpöä tuikkivine tummine silmineen. Kas, Esterihän se siinä… ”Huomenta...
Nuuskakairan politiikkaa
Istuima meilä tässä yks ilta Vertin ja Unskin kans kahvekupillisen ääressä ja pohimma, että mitenkäs näitä meän pollittisia kuvioita vois vähhiin muuttaa eli selvälä meänkielelä sanottuna uuvistaa. Vuosikymmenet on menty sammaa rattaa, ja onko se maalima tästä niilä evväin valmistunu? Ei niin. Ja ko meilon tässä etuskuntavaalikki aika vasta...
Kylttyyrivaihtoa?
Mailma muuttuu ja met ihmiset sen mukana. Paitti täälä Tornionjokilaaksossa, kattoppako täälä met piämä meän omat tavat ja kylttyyrin, ja opetamma net muilekki, niin että tietävä ympäri mailman miten täällä meilä päin pittää tyyrätä, niinkö kävi tässä männäviikola. Molin tuossa torstai-aamuna menossa Valintatalhoon hakehmaan Salutoa, ko se oli sielä...
Villiintynny Maalini
Siiton aika tarkhaan puoli vuotta, ko Österkreenin Jöörani pirhautti allekirjottanheele Matarenkista. Met olima kläppeinä Jööranin kans koulukavereita Syäsenkankhaan alakoulussa siihen asti, ko net porukoinensa muutit takasin Ruothiin. Silloin mithään mopiileja ollu, hyvä ko meänperälä etes lankapuhelinta käytethiin. Eikä se sillonkhaan ollu mikhään persesilmättömien penikoitten leikkikalu, eli met emmä saahneet...
Raktoriäijän kurinpallautus
Mie olen ylheensä ihmisenä rohki rauhalinen ja mukava, paitti jos joku nostaa nokkansa kohti kattoa, alkaa äkseeraahmaan niinko olis muka paljoki minua parempi, tai tekkee mulle tai muile perskohtasesti jotaki kiusaa. Niinkö se Paatsaman Pentti, se raktoriäijä, kyllä tekki sen tiättä. Talvisin ko lunta pukkaa taihvaan täyeltä, niin eikö...