Totta vai tuubaa?
Yllättävän moni blogiteksteihini tutustunut lukija on näyttänyt ottavan tuotokseni vakavasti. Ehkä liiankin vakavasti joistakin suorista ja epäsuorista reaktioista päätellen. Toki täytyy tunnustaa, että ajoittainen draamallinen esitystapa ja sen sanavalinnat ovat olleet tietoisesti alusta lähtien osa omaa tekstuaalista ilmaisupalettiani. Siinä mielessä en ole yllättynyt, vaikka joskus ihmisten reaktiot ovat säpsähdyttäneetkin....
Me ihmiset
Kuinka helppoa on pudota ansaan. Uskoa olevansa se henkinen, rauhaa rakastava, positiivinen, hyvä ihminen, joka ajattelee ja toimii aina epäitsekkäästi kaikkien parhaaseen pyrkien. Tai toisaalta upota syvälle sisäiseen arvottomuuteen, tuntea niin usein olevansa huono, vajavainen, riittämätön. Se paaria, joka ei ansaitse paikkaansa muiden joukossa. Ne hetket, jolloin ymmärtää olevansa...
Tietoinen päätös
Törmäsin jokin aika sitten jossain internetin syövereissä (en muista missä) seuraavanlaiseen lainaukseen, se oli alunperin englanninkielinen, mutta tässä itseni suomeksi kääntämä. ”Kun huomaat kaipaavasi ihmistä joka on jättänyt sinut, hylännyt sinut, muistuta itseäsi siitä, että hän on tehnyt ja tekee joka päivä tietoisen päätöksen siitä, ettei enää halua olla...
Kanarialintuja kaivoksessa
Viime viikonloppuna vierailin Tanssijattaren kotikaupungissa, kylläkin aivan muissa merkeissä kuin häntä tavatakseni. Tämänkertainen lähes kolmen kuukauden koirankoppiin joutumiseni huhtikuun puolesta välistä alkaen, kaiken maailman selkäänpuukotuksineen taitaa nyt olla se viimeinen viiva rätingin alla. Tästä on käytännössä mahdotonta jatkaa eteenpäin millään tavalla, millään tasolla. Tiedän myös, että Tanssijatar on tavalla...