Yhdessä

Olen kertonut joskus aikaisemmin itsensäkehittämisvuoteni 2018 aikana muodostuneesta ystävien ryhmästä, joka on siitä saakka kokoontunut lähes joka kuukausi keskustelemaan keskenään kaikessa omassa elämässä liikkeessä olevasta, niin hyvistä asioista, menestymisestä ja onnistumisista, siinä missä kohtaamistamme haasteistakin.

Sama tapahtui ennen koronaa kasvokkain Helsingin Musiikkitalon kahvilassa ja koronan tultua sotkemaan elämää hyvä tapa on jatkunut myös virtuaalisina Teams-palavereina.

Ryhmämme koostuu todellisista, lihaa ja verta olevista upeista ihmisistä, jotka jäivät jäljelle itsensäkehittämisryhmien pinnallikkojen ja minä-minä-minä -ihmisten irtauduttua kuvioista juhlimaan omaa menestymistään itsensäkehittämisen maailmassa, irtipääsyään omista haasteistaan ja demoneistaan.

Kuvioista poistuneille oli tärkeintä ainoastaan oma menestyminen ja kehittyminen, vaikka yhteisen taipaleemme alussa olimme olevinamme ryhmä, joka toimi yhdessä. Heille sana me muuttui nopeasti muotoon minä ja meidät itsensäkehittämisryhmän puulusikat heitettiin nurkkaan alta aikayksikön.

Ne, jotka saivat kohdallaan jo itsensäkehittämisvuoden aikana kaiken mitä halusivat, käänsivät selkänsä meille muille, ihmisille, joiden kanssa alunperin yhdessä samalle tielle lähdettiin ja jolla toisiamme tukien ensimmäiset yhteiset askeleemme otimme. Sinänsä kaunis kiitos mukanaolostamme ja osanotostamme.

Omiin piireihimme jäivät jäljelle vain ne harvat kauniit sielut, jotka muodostivat miniryhmämme ja ovat olleet siinä mukana koko ajan sydämellään. Ryhmästä on ollut näiden vuosien aikana paljon iloa ja tukea monenlaisten haasteiden kohdatessa.

Toisaalta on kuitenkin myös totta, että olen itse ollut huomaavinani omassa pienryhmässämme väsähtämisen merkkejä. Toisena ryhmäkokoontumisten alkuperäisistä kasaankutsujista ja asioiden liikkeellelaittajista hiipuminen tuntuu haastavalta, mutta ymmärrän toki kuitenkin yleisellä tasolla myös hyvin sen, että kaikkeen samanlaisuuden toistamiseen leipääntyy.

Ehkä ryhmämme ja sen toiminnan pitäisi kehittyä, etsiä uusia asioita, tapoja tehdä ja olla, muototua uusiin suuntiin. Minulle kuitenkin ihmiset ja heidän kanssaan toimiminen ovat aina olleet tässä SE asia, eivät itsensäkehittämispuolen turhat ja tyhjät ”mantrat” koulutusten aivottomine pomppimisineen ja minäminäminä-etenemisineen vaan jokainen ihminen, jokainen yksilö itse.

Ne asiat ja ihmiset, joiden kanssa joskus taivalsimme yhdessä menevät eteenpäin ja kehittyvät omassa elämässään. Ne ongelmat, esteet ja haasteet joita kerran taklasimme yhdessä, toisiamme tukien, ovat nyt monen kohdalla selvitettyjä ja taakse jätettyjä.

Samalla eteen on tullut uusia, joissa ryhmästä ja sen osanottajista ei ehkä enää ole samanlaista tukea ja kannustusta kuin joskus ennen oli. Aika näyttää miten jatkamme ja toimintaamme kehitämme, toistaiseksi kuitenkin etenemme kuten ennenkin.

Ja sitten joskus, kun ryhmämme päättää hajota ja jatkaa omiin suuntiinsa, jää sydämeeni kaiken haikeuden ja luopumisen tuskan jälkeen ennen kaikkea kiitollisuus kaikista yhteisistä kokoontumisista, kaikesta yhteisyydestä ja ystävyydestä.

Kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet aikaan itsessämme ja toisissamme.

Yhdessä.

IE

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Add a Comment