Kolmassadas

Tämä teksti on kolmassadas blogikirjoitukseni. Kyllä, hyvä minä! Koska olen aina kirjoittanut rakkaudesta kirjoittamiseen, en pakosta tai tarpeesta tehdä tällä tiliä, ei ainoakaan kirjotukseni ole koskaan tuntunut rasitteelta tai velvoitteelta. Päinvastoin, olen aina nauttinut siitä, että olen saanut ottaa näppäimistön käsiini ja alkaa muovata tekstimuotoon asioita syvältä sisimmästäni. Ja...

Kirjoitustehtävä vuosien takaa

Miltä maistuu kupillinen kahvia lantrattuna ämpärillisellä vettä? Itämeren vesimäärällä? Tyynen Valtameren vesimäärällä? Aivan niin, ihan paskalta ja samalla ei yhtään miltään. Vähän niin kuin tämä kirjoitustehtävä. Sain viime tehtävän yhteydessä opettajalta ja kanssakirjoittajiltani oikein voimalla korvilleni kun uskalsin olla oma itseni, joten tällä kertaa mennään varman päälle. Nyt ei...

Porttipäivä

Kuten yhdessä edellisistä teksteistäni kirjoitin, henkinen maailma on täynnä termistöä, asioita ja selityksiä, oppisuuntia ja näkökantoja. Jokaisella henkisellä on asioista omia tulkintojaan, periaatteessa jokainen niistä yhtä validi – kuka uskoo mihinkin. Vaikka olen itse tehnyt pesäeron moneen tuon maailman ilmiöön, ovat numerot ja niistä huomioimani viestit kuitenkin niitä joita...

Kirjoitan koska olen

Tänä aamuna Google Analyticsiä ja sen tietoja tutkistellessani aloin miettiä elämäni viimeistä kahta ja puolta vuotta. Kaikkea sinä aikana tapahtunutta, kaikkea tullutta ja mennyttä, niin asioita kuin ihmisiäkin. Kaikkea kirjoittamaani, kaikkea pinnalle nostamaani, kaikkea elämän hyvää siinä missä sitä vähemmänkin hyvää, jota olen valinnut kirjoituksissani esiin tuoda. Epäilemättä ne...

Henkisen jargonin sanakirja

Nyt jo hieman kauempana monista henkisyyden kuvioista ja myös lähes kaikista sen puolen toimijoistakin (muutamaa hyvin harvaa upeaa, rakastettavaa poikkeusta lukuun ottamatta), alkaa nähdä hieman paremmin kaikkeen niissä piireissä tapahtuvaan asioiden sanoittamiseen ja sen käyttämiseen kaiken arvottamisessa, niin asioiden kuin ihmistenkin. Henkisyydessä on joka asialle lukemattomia määrittelyjä, käytännössä jokainen...

Henkisyys – naisten valtakunta?

Olen kirjoittanut vuosien kuluessa lukuisia kertoja omista kohtaamisistani ja kokemuksistani henkisellä tielläni. Tuo reilun kymmenen vuoden aika on ollut omiaan repimään suomut silmistäni. Se on kertonut usein raakaa kieltään eri ”kerrosten” tai ryhmien ihmisistä, jotka ovat niin kuin öljy ja vesi, eli eivät todellakaan sekoitu. Nurkkakuntaisuutta, selänkääntämistä ja passiivis-aggressiivisuutta...

Voiko ihanammin aamun enää alkaa

Väkivaltainen unirytmin katkos iskee juuri kesken syvimmän REM-vaiheeni, sen, jossa Hanna Ekola laulaa naapurikaupan lihatiskillä Kutvosen kanssa duettona K-kaupan Väiskille kappaletta ”Vieläkö on grillihevosia?” Kiinalaisesta verkkokaupasta hankkimani lentäväksi herätyskelloksi mainostettu, tuksuksi nimeämäni romukasa rääkyy yöpöydälläni kuin narkki ekstaasipöllyssä. Ai mistäkö tiedän? Eikähän se perkeleen kello itsessään mitään lennä, paitsi...

Vaikenemisen voima

Kirjoitin aikoinaan tekstissäni Sanoja ja hiljaisuutta ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja siitä, miten siinä niin sanoja kuin hiljaisuuttakin voidaan käyttää tuhoavasti vallan- ja voimankäytön välineenä toista ihmistä vastaan. Elämäni aikana tätä on tapahtunut joissakin ihmissuhteissani. Tekstini Ei enää koskaan kertoo juuri eräästä tällaisesta ihmisestä, jolle valikoiva totuus, toistuva vaikeneminen ja...

Ihmistä Etsimässä – lokakuun 2021 luetuimmat

Jälleen kerran linjoilla kuukausiyhteenvedon merkeissä, tällä kertaa puhutaan lokakuusta 2021. Kirjoitusfrekvenssin puolesta pitkästä aikaa selvästi aktiivisempi kuukausi. Myös tekstieni lukijamäärät ovat olleet selvässä nousussa, samoin tähteni blogit.fi-sivulla, jossa olen jotenkin ihmeellisesti onnistunut ujuttautumaan omassa ryhmässäni pitkästä aikaa top 10:iin, sijoitus nyt Ihmissuhteet ja häät-ryhmän kahdeksas. Kuukauden kaikki luetuimpani ovat...

Pieni maailma

Pieni maailma. Muuta en voinut todeta eilen katsellessani minua Instagramissa seuraamaan alkaneiden listaa. Kirjoituksiani oli nimittäin ryhtynyt seuraamaan eräs entisestä elämästäni tietämäni henkilö, joka kuuluu Ei enää koskaan ja 1176 päivää -tekstieni ”sen toisen osapuolen” lähiystävä-, kannustus- ja tukiryhmään, hänen läheisistä läheisimpiinsä. Tilanteeseen sopii aivan erityisen kylmäävästi vanha sanonta:...