Belge

Viime torstaina tapasin pitkästä aikaa kasvokkain Ajatusporeiluttajan, hyvän ystäväni, jonka edellisestä kasvokkain tapaamisesta kirjoitin viime joulukuussa. Istuimme alas pitkän huikosen Kluuvikadun belgialaisravintola Belgessä. Erinomaisen evään ääressä, parhaassa seurassa tunnit kuluivat jälleen kerran kuin siivillä, kaikkea inhimillistä ja ihmisellistä, inhottavasta groteskin kautta sanomattoman kauniiseen sivutessamme. Ja kyllä, kaiken tämänkertaisenkin poreilun nukleuksena...

Ihmistä Etsimässä – helmikuun 2020 luetuimmat

Aika tuntuu menevän kuin siivillä. Vasta äskenhän vuosi vaihtui ja nyt olemme jo aloittelemassa sen kolmatta kuukautta. Kuten jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, helmikuu on ollut omalta kohdaltani hiljaisin, vähäkirjoituksisin bloggauskuukauteni koskaan. Syvällä sydämessä tuntuu siltä, kuin lähes kaikki sanomisen ja kirjoittamisen arvoinen olisi jo tuotu esiin, mustaakin mustempi...

Villiintynny Maalini

Siiton aika tarkhaan puoli vuotta, ko Österkreenin Jöörani pirhautti allekirjottanheele Matarenkista. Met olima kläppeinä Jööranin kans koulukavereita Syäsenkankhaan alakoulussa siihen asti, ko net porukoinensa muutit takasin Ruothiin. Silloin mithään mopiileja ollu, hyvä ko meänperälä etes lankapuhelinta käytethiin. Eikä se sillonkhaan ollu mikhään persesilmättömien penikoitten leikkikalu, eli met emmä saahneet...

Luopuminen

    Luopuminen – tiesin tämän päivän saapuvan kerran. Päivän, jona minun on pakko tehdä suuri ratkaisu. Suuri päätös. Päästää irti. Sanovat, että toivo kuolee viimeisenä, niin varmastikin on. On vain päästettävä irti, annettava samalla osan itsestään kuolla. On luovuttava siitä toivosta, että tämä elämä olisi ollut askel eteenpäin...

Puutaheinää

Niin usein näkee ja kuulee ihmisten lupaavan kirkkain silmin asioita, vain huomatakseen saatujen lupausten tulleen petetyiksi, tai kiertoilmaistuna, asian tulleen unohdetuksi. Rehellisellä unohtamisella on kuitenkin vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa minkäänlaista todellista tekemistä asian kanssa. Ja anteeksi vaan arvon naiset totuuden esiin nostamisesta, mutta lähes aina asioiden ja lupausten unohtajia...

Tosiystävänpäivä

Ystävänpäivä – päivän ystävä? Ensi perjantaina 14.2. vietämme jälleen jokavuotista jeejee-päiväämme, ystävänpäivää. Ystävänpäivänä muistamme kaikkia ”ystäviämme”, mukaan lukien lähes koko somemaailma, lätkimme virtuaalisia high fivejä ympäri maailmaa, kiittelemme ja kehumme toisiamme maasta taivaisiin ja olemme maailman omistajia kiitosten ja ylistysten antajina siinä missä niiden vastaanottajinakin. Kaupallistettu, pinnallistettu, feikattu, amerikanisoitu...

Koruja ja rukouksia

Joillekin ihmisille kivi on vain kivi. Kylmä, kuollut materiaali, jota on koko maan syli täynnä. Toisille kivet ovat koristeita, jotka voi laittaa näytille portinpieleen tai lasiastiaan sivupöydälle, mutta sen suurempaa arvoa niillä ei heille ole. Jotkut harvat tuntevat kuitenkin kivistä, niiden värähtelyistä ja energioista paljon enemmän. He kokevat eri...

Päivälleen

Tapasin Tanssijattaren viimeisen kerran Helsingissä päivälleen vuosi sitten, 31.1.2019. Vuosipäivä siis, tosin mitään juhlittavaa tässä ei ole. En ymmärtänyt enkä olisi uskonut asiaa silloin, mutta hänen viimeisessä tapaamisessamme minulle esittämänsä kohtaus näytelmästä ”migreenikohtaus” oli jälkeenpäin ajatellen hänen joutsenlaulunsa minulle. Sanan irvokkaimmassa merkityksessä. Viimeiseksi jäänyt käytännön esimerkki some-kaasuvalotuksesta oli puolestaan viime...

Ihmistä Etsimässä – tammikuun 2020 luetuimmat

Uusi vuosikymmen on alkanut muutoksen kourissa niin lukijoiden kiinnostuksen kuin kommentointienkin puolesta. Tekstieni kokonaislukumäärä on jo reilusti yli 10 000, ja teksteistäni Karma, karmeampi, karmein? pomppasi muutamassa päivässä kaikkien aikojen luetuimpien listoille sijalle 4. Kiitos teille kannattajani, jotka olette olleet tukenani, mukana ja äänessä. Tukenne on ollut minulle trollimetsässä...

Sielun pohjakosketuksia / Murmelinpäivä

Kuinka usein tulkitsemme toisia ihmisiä ja heidän toimintaansa pelkästään omasta viitekehyksestämme, omasta elämästämme katsoen? Kuinka usein tuomitsemme muita, niin kuin tietämättömät taitamattomat ovat meidät joskus tuominneet? Kuinka usein välttelemme sen ymmärtämistä, että kohdallemme, esteiksemme tulkitsemamme ihmiset tai asiat ovat itse asiassa siunauksia? Tulleet välittämään meille viestiä siitä, että voimme...