Aino, osa 1 (Mummo ja poika)

Mummo ja poika Huivipäinen vanha nainen ja pikkupoika ovat matkalla kävellen kyläkaupalle. Nainen, pienen pojan mummo menee eteenpäin vauhdilla, vain huomatakseen pojan jääneen tuttuun tapaansa jo kauas taakse. ”Tuleppa poika nyt tänne sieltä, älä jää taivastelehmaan olemattomia. Meillon kiire että ehimä ostaa maijot ja lihat pyhiksi ennenkö kauppa mennee...

Ei repostella!

Jostain syystä, ehkä viime huhtikuisen Reijo Taipaleen poismenon takia, mieleeni nousi taas kerran keltaisessa lehdistössä viime syksynä paljon hehkutettu Junnu Vainion elämänkerta, jossa kaikkein suurimmat otsikot ja jeesustelut sai hänen alkoholisminsa ja kaikki se negatiivinen, mitä alkoholi hänen ja hänen läheisimpiensä elämään toi. Ennenkaikkea uutisoinnin sävyn ääripäät herättivät huomioni....

Kaverikortti

Kuoleman suudelma. Ihmissuhdenollaus. Marginaaliin siirtäminen. Kyllä, tiedän varsin hyvin, että kysymyksessä on yleisesti käytetty nuoruuteen ja nuor-aikuisuuteen liittyvä ilmaisu, joka viittaa enemmänkin noiden ikäryhmien hapuileviin parinmuodostuskokeiluihin kuin kypsien ihmisten välisten, vieläkin kypsempien (?) ihmissuhteiden muodostamiseen. Ajattelin kuitenkin sanoa asiasta sanasen tai pari, sillä kyllä sitä saa toden totta monenlaista...

Sanoja ja hiljaisuutta

Ihmiselämän voi tuhota julmilla sanoilla, harkitsemattomilla lausahduksilla, taitavalla kielellisellä ja henkisellä selkäänpuukotuksella. Ei siihen asetta tai fyysistä voimaa tarvita. Saman voi tehdä myös hiljaisuudella, kääntämällä selän, katoamalla. Jättämällä toinen kylmän viileästi yksin, oman onnensa varaan. Hylkäämällä yksinäisyyden autiomaahan. Yllättävän tehokkaita työkaluja molemmat, sen ymmärtää viimeistään silloin, kun ne löytää...

Nocturne

On aika luopua, antaa turhien toiveiden mennä. Tunnustaa tappio, kykyjen puute elämän edessä. Niin kuin korkeimman käsi, viiltävä aika lakaisee lattialle kuivuneet toiveet, muruset elämän leikkuulaudalta. Näin lausuu runoniekka, runoniekka, harmaaparta, yläkerralta apua anoen: ”Missä olet nyt kun tukeasi tarvitsen, voimieni viimeisillä rajoilla. Tule avukseni, kulkemaan rinnallani, kuten tänne...

Blogituksen syvin olemus

Istuimme eilen alas muutaman läheisen ystäväni kanssa Musikkitalon kahvilassa. Meillä on tapana kokoontua siellä suurin piirtein kerran kuussa, juttelemaan parhaassa seurassa kaikesta siitä, mitä kenenkin elämässä juuri nyt tapahtuu. Kuuntelemaan toisiamme, tukemaan toisiamme, antamaan toisillemme kaikessa rakkaudessa neuvoja ja osviittaa tulevaan. Niitä tarvitaan aina. Olemme alunperin päätyneet yhteen itsensäkehittämisen...

Ihmissuhteen viimeinen käyttöpäivä

Juuri nyt mielessäni ovat ihmissuhteet. Rakkaussuhteet, ystävyydet, kaveruudet ja niiden moninaiset ilmenemistavat niin elävässä elämässä kuin somessakin. Niiden syntyminen ja kuolema, niiden ilot ja surut, ne yhdessäpitävä liima. Mikä tuo ihmiset toistensa yhteyteen, mikä pitää yhdessä ja antaa voimaa, mikä erottaa väliaikaisesti tai katkaisee välit lopullisesti? Joskus huomaa pitkäaikaisten...

Hakunaatko Matataa? (”Do you speak Hakuna Matata?”)

Tartu hetkeen, hakuna matata, cease the moment. Katsokaamme peiliin. Niin tuttua kauraa meille kaikille, ja toisaalta, ei ollenkaan. Niin usein kohtaamme tilanteita ja meille tarjotaan mahdollisuuksia joiden kautta koko elämämme ja kaikki mitä se sisällään pitää voisi muuttua kuin taikaiskusta. Lähes yhtä usein emme tunnista tai halua ymmärtää sydämessämme,...

Rakkaus on teonsana

”Rakkaus ei ole pohjimmiltaan substantiivi vaan verbi. Rakkaus on tekemistä. Rakastamista.” (Frank Martela, HS:n kolumni 8.8.2018) Tämä kaunis ajatus halusi sattuneesta syystä pintautua ymmärrykseeni jälleen kerran tänä aamuna. Ei sillä, ettenkö itse tiedä kuinka totta se on, vaan ihmettelen omienkin kokemusteni kautta sitä, kuinka pihalla tuosta ajatuksesta niin moni...

Vihreitä palloja

Mitä sinun vihreä pallosi ajattelee nähdessään minun vihreän palloni tietokoneesi Facebookin oikean pystypalkin kontaktilistassa, kasvo-ikonini ja nimeni oikealla puolella? Pomppiiko se iloissaan ylös-alas huomatessaan toisen kaltaisensa, ystävänsä? Tuuletteleeko villisti juhliessaan uutta päivää, johon olemme kaikki – niin ihmiset kuin pallotkin – saaneet tänäänkin yhdessä herätä? Heittääkö puolivallattomasti, edes joskus,...