Kunhan vajeet

Tämä on taas yksi niitä viikkoja, yksi niitä aamuja.

Aamuja, joina edes herääminen ja silmien avaaminen eivät tapahdu automaattisesti, vaan nekin täytyy suorittamalla suorittaa. Käskemällä käskeä. Uhkailemalla uhkailla. Käynnistää ohjelma, painaa nappia jossa lukee: ”Ylös siitä saatanan laiskimus!”

Toistaa samaa kaavaa toistamasta päästyäänkin. Yrittää repiä itsensä ylös sängystä, epäonnistuessaan itse itseään uhkailla: ”Jos et nyt nouse, niin menee koko viikkosi päin vittua!”

Ja meneehän se. Mitä siitä?

Kun elämästä on hukassa perusilo ja luottamus siihen, että jonain päivänä kaikki vielä toimii niin kuin kerran toimi ja ihmiset toimivat kuten ihmiselle kuuluu. Olemalla ihmisiä ihmiselle.

Silloin kun vielä pystyit luottamaan toiseen ihmiseen, silloin kun hänen lupauksensa ja tekonsa kävelivät elämääsi ja elämässäsi samassa tahdissa. Luotettavana, rehellisenä, täydellisenä. Silloin kun kaikessa ja kaikkeen oli syy ja seuraus.

Tunsit eläväsi. Luotit koska tiesit että luottamukseen oli syytä.

Nyt vain liian moni valehtelee, laistaa lupauksistaan, ghostaa, kääntää selkää ja välttelee. Fyysisesti ja bittimaailmassa. Kuin minua ei olisikaan, kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Minua ja minulle annettuja lupauksia. Niitä pyhiä lupauksia, joita ei koskaan tarvinnutkaan pitää, sen takia että ne oli annettu minulle.

Minulle, jonka joka ainoa noista sanansa pettäjistä valehteli ulos omastatunnostaan, sydämestään ja elämästään. Henkisyyden selän taakse on niin usein hyvä luikkia piiloon tarvitsematta sitoutua, perustella tai olla kantamatta vastuuta yhtään mistään, etenkään omasta toiminnastaan.

Missä on luottamus, missä ovat kaikki ne kanssaihmisten lupaamat teot, jotka todistavat luottamukseen olevan minkäänlaista syytä? Kysytäänkö pettureilta, utskataanko ghostaajilta?

Ai niin, eiväthän he minulle vastaa, olemattomalle.

Usko ja luottamus vailla fyysisiä todisteita ovat turhia. Vain ja ainoastaan sillä minkä voin nähdä, kokea, aistia ja tuntea fyysisesti on merkitystä.

Ainoastaan niillä lupauksilla jotka pidetään on merkitystä.

Kaikki muu on valetta, arvotonta paskanjauhamista, itse jauhajista puhumattakaan.

Uusi viikko, vanhan kujeet.

Kunhan vajeet.

IE

Kuva: Elias Sch. / Pixabay