Älä pelkää

Vahdoin eilen henkilökohtaisen Facebook-sivuni taustakuvan jostain netistä löytämääni meemiin. Harmaataustaisessa kuvassa Lepakkomies seisoo talon katolla alas katsoen, kuvan tekstinä:

”Don’t be afraid of losing people. Be afraid of losing yourself by trying to please everyone around you.”

Lyhyesti tuo kääntyy suomeksi suurin piirtein seuraavasti:

”Älä pelkää ihmisten katoamista elämästäsi. Pelkää oman itsesi kadottamista yrittäessäsi miellyttää kaikkia muita ympärilläsi.”

Jotenkin ajatukseni siirtyi tuosta omaan bloggaamiseeni ja kaikkeen siihen, miten eri tavoin ihmiset ympärilläni ovat siihen suhtautuneet. Samalla olen pohtinut myös sitä, mikä kuvani maailman silmissä on mahtanut ennen bloggaamisen aloittamistani olla. Jeesus versio 2.0?

Bloggaaminen voi olla haastava laji, sen on viime maaliskuussa alkanut bloggaustieni todistanut. Tie ei ole ollut helppo, eivätkä ihmisten reaktiot teksteihini ole monen kohdalla olleet sitä mitä olisin välttämättä odottanut tai toivonut. Moni pitkäaikainenkin ystäväni on päättänyt muuttua mykäksi ainakin blogitekstejäni koskien, siksi tuon meemin teksti osuu kohdalleni aika kipeästi.

Koko prosessi, joka on vieläkin hyvin kesken on osoittanut itselleni raadollisesti sen, kuinka se mistä ja miten kirjoitat muokkaa vahvasti itsestäsi antamaasi kuvaa maailmalle, huolimatta siitä, millainen suhteesi moneen ihmiseen on ollut aiemmin. On ollut hyvin mielenkiintoista seurata ystävä- ja tuttavapiirini toimintaa ja aktiviteettia bloggaamisen aloitettuani.

Jos minun ei haluta tai hyväksytä tuovan esiin omia syvimpiä tuntemuksiani, tulla vastaanotetuksi omana itsenäni kaikessa vailinaisuudessani, rumuudessanikin, jos minulle tehdään kerta toisensa jälkeen reaktioiden puutteella selväksi se, että kaikesta siitä mitä koen tai olen kokenut ei saisi puhua, tai että asioista kertominen on väärin, millaisten ihmisten kanssa olen ollut tekemisissä?

Kaikille vaikenijoille ja etäisyyden etsijöille huomautan lisäksi ystävällisesti, että huomiotta jättäminenkin on reaktio. Vieläpä erittäin selkeä sellainen.

Toki täytyy rehellisesti myöntää, että moni kirjoituksistani on ollut aiheineen, tekstuaalisesti ja sanavalintoineen tarkoituksellisen raflaava ja kärjistetty, vaikka niiden taustalla olevat ihmiset, tapahtumat, kokemukset, syvimmät tunteeni ja ajatukseni ovat totisinta totta – niitä, joita sydämessäni on liikkunut.

Siinä mielessä ymmärrän osaltaan joidenkin minut pinnallisemmin tuntevien ihmisten epätietoisuuden.

Blogini ei ole kuitenkaan koko kuvani.

IE

Kuva: Nettimeemi, en muista mistä löydetty.

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *