200.

Tämä on blogikirjoitukseni, jonka järjestysnumero on 200.

Juhlajulkaisu, siis.

Lukiessani edellisiä virstanpylväsblogejani C ja Sadasviideskymmenes, huomaan elämässäni tapahtuneen paljon, toisaalta monia muita blogitekstejäni uudestaan läpi elettyäni olen pistänyt merkille, että monet asiat niissä eivät ole muuttuneet ollenkaan.

Kai tuo on osa elämää että pienehköt asiat muuttuvat, mutta suuremmat asiat eli se peruskallio meissä on paljon paremmin paikoillaan pysyvää mallia.

Mitä enemmän yksittäisten blogien järjestysnumeroita tai niiden lukijamääriä seuraa, sitä helpompaa on hukata laajempaa näköalaa siihen, että kirjoituksiini sisältyy puolitoista vuotta elämästäni. Kahdeksantoista kuukautta tapahtumia, iloja, suruja, pettymystä, toivoa, asioiden hyvin syvää sisäistä prosessointia ja vahvaa kipuiluakin.

Mukana on ollut paljon ihmisiä, jotka elämä on kuljettanut luokseni ja toisaalta niitä, jotka se on katsonut parhaaksi kärrätä loppujen lopuksi viihdyttämään aivan toisia yleisöjä. Käytännössä aina minun mielipidettäni kysymättä tai minua ja minun parastani arvostamatta, kuinkas muuten.

Bloggaajana koen olevani usein kuin tuo otsikkokuvani kalastaja, yrittämässä houkutella lukijoita tekstieni pariin ja tuloskin on varmaan lukumäärällisesti samaa luokkaa. Yksi sieltä, toinen täältä, ei koskaan kuitenkaan sadoittain tai tuhansittain. Jotain uudenlaista tekstitroolia tai aihepyydystä kai tarvittaisiin.

Blogini vahvuus, siinä missä ehkä sen heikkouskin on siinä, että vaikka koen kirjoittavani kaikille ihmisille, en ole henkilönä, aihealueeltani tai tekstisisällöiltäni suuria massoja houkuttelevaa päävirtaa vaan enemmänkin pikkuliru sivupuro.

Blogit.fi:n Ihmissuhteet ja häät-ryhmässä hääbloggaajat heruttavat tykkäyksiä ja keräilevät lukijoita häihin liittyvillä asioilla (ja niitähän riittää), samoin seksistä ja seksuaalisuudesta bloggaville, kaikkitietäville nuorehkoille naisihmisille riittää miehisiä pilkankohteita niin kirjoittajina kuin lukijoinakin.

Tälle keski-ikäiselle miehelle, oman elämänsä myrskybongarille ei riitä lukijoita parhaiden joukossa (vaikka juuri tällä hetkellä sijalla 7. ryhmässäni suureksi yllätyksekseni olenkin), toisaalta ymmärrän niin aiheen kuin kirjoittajankin mediaepäseksikkyyden kokonaisuudessaan muodostuvan monelle lukijalle esteeksi, vähintäänkin hidasteeksi.

Tämä ainakin siihen saakka, kunnes kyseenalaistajani alkavat törmäillä omassa elämässään samantapaisiin kokemuksiin kuin mitä olen itse kohdannut, ja ymmärtävät sen, että eivät ole siihen mennessä ymmärtäneet kirjoituksistani saati edes oman elämänsä kokonaisuudesta kuin vain murto-osan. Ehkä sitten teksteistäni alkaa löytyä heillekin jotain samaistumis- ja tarttumapintaa.

Ne taputtakoot karvaisia käsiään, joilla karvaiset kädet on. Toisaalta saatte te karvattomatkin kädet taputtaa, kunhan vain taputatte (tai hierotte)… 😛

Mutta summa summarum, jokainen tekstini on osa minua ja minun elämääni. Jokaisessa niistä on mukana minun sieluni ja sydämeni, usein niin paljon syvemmältä kuin edes olen osannut sanoiksi pukea. Monien tekstieni pohjaväreenä ovat elämäni tapahtumat, jotka muuttuvat helposti niin monen ulkopuolisen, tämän miehen elämästä yhtikäs mitään tietämättömän ja ymmärtämättömän silmissä ajoittain pelkäksi ivan, pilkan tai jeesustelun aiheiksi.

Niin monesta perusmiehestä ja -naisestakin erottautuen, allekirjoittanut kuitenkin tietää osaavansa kirjoittaa ajatuksistaan ja tunnemaailmastaan pidempiä kuin kahden sanan lauseita tekemättä niissä vähintään kolmea kielioppi-, viittaus- tai kirjoitusvirhettä. Toki täydellinen en ole minäkään… 😉

Niille, jotka etsivät blogilukuharrastuksessaan itselleen keltaisen lehdistön tai Seiskan tasoista korkealaatuista lukukokemusta ja huomiohuorausheittoja, minun blogini ei ole (eikä tule koskaan olemaankaan) se kaikkein hedelmällisin lähestymiskohde.

Itselläni on onnekseni mukanani pieni, mutta sitäkin arvokkaampi tukija- ja lukijapiirini. He ovat niitä ihanuuksia, jotka tietävät ja tuntevat minut paljon pidemmältä ajalta ja muistakin ympyröistä kuin pelkästään blogiuraltani, sellaisena ihmisenä kuin mitä elävässä elämässä olen. Sydämellinen kiitos teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen 💓

Suuret kiitokset laajemmin myös teille kaikille teille lukijoilleni, minua eri tavoin tukeneille, kannustaneille, kontaktoineille kuin omia ajatuksiaan ja tekstejäänkin minulle lähettäneille. Ja aivan erityiset yläviitoset niille upeuksille, joiden kanssa meillä on tulevaisuuden suunnitelmissa laajempaakin yhteistyötä tekstien parissa, tuskin maltan odottaa. Lisääkin voi toki ehdottaa 😉

Kaikesta tästä ehkä enemmän joskus tulevaisuudessa, kuka tietää, ehkä sitten kun tekstini nimenä on binäärisesti 100101100 (meidän käyttämässämme numerojärjestelmässä 300) tai 101110111000 (3000).

IE

Kuva: Phuong Nuygen / Pixabay

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *