Kategoria: Karma

Tunnepakastin

”Rakkauden kääntöpuoli ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.” Individualismin kaapuun pukeutuva välinpitämättömyys ja itsekkyys ovat saamassa lisää valtaa. Monen ihmisen kuulee sanovan: ”Lähden liikkeelle, ulos, toisten kaltaisteni joukkoon. Minun täytyy näkyä ja tulla nähdyksi. En välitä siitä mitä muille tapahtuu, kunhan itselläni on helpompi olla. Pois alta.” Nuoret, nuorekkaat ja...

Heiluri

Siinä vaiheessa kun hallitus alkoi lepsuilla ihmisten liikkumisrajoituksissa Uudenmaan eristyksen poistamisen jälkeen, alkoi pikkuhiljaa ilmetä ennusmerkkejä tulevasta korona-whiplashista. On nimittäin fysiikan peruslakien mukaista, että kun (pidättymisen ja rajoittamisen) jousi viritetään tarpeeksi tiukalle, ja jossain vaiheessa lukitukset irroitetaan tai ne murtuvat, singahdetaan silmänräpäyksessä yhdestä ääripäästä toiseen. Jouseen varastoitunut energia purkautuu...

Karma, karmeampi, karmein?

”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” No shit, Sherlock? On kyse henkisyydestä tai mistä uskonnollisesta suuntautumisesta hyvänsä, on kaikkiin niistä sisäänrakennettuna karman ajatus – väite hyvien tekojen palautumisesta takaisin ihmiselämään hyvänä, pahuuden palautuessa pahana, mikä entiteetti sitten tilit uskoman mukaan tasaakin. Mutta kuinka monelle teistä arvon lukijani karma on...

Moraalisaarna

Olen aina ihmetellyt sitä, millä oikeudella ihmiset ottavat hyvin hanakasti arvottamisen ja tuomitsemisen oikeuden omiin pieniin, mutta oi niin täydellisiin, puhtaanvalkoisiin, synnittömiin kätösiinsä. Mikä antaa ihmiselle jumalallisen oikeuden arvottaa kanssaihminen tarpeeksi hyväksi tai arvottomaksi? Elämään, olemaan, rakastamaan. Saamaan vettä juodakseen sitä tarvitessaan. Silloin kun tuomitsette minut vääräksi tai vääränlaiseksi...

Karma

Täyttämättömät lupauksesi viilsivät minut auki kerta toisensa jälkeen. Petturuutesi jätti parantumattomat haavat miehisyyteeni, ihmisyyteeni, kaikkeen siihen mitä olen. Henkäys henkäykseltä, päivä päivältä, universumi universumilta, kauempana sinusta. Eräänä ahdistavana keväisenä päivänä avasin silmäni. Meitä ei enää ollut, olit poissa. ”Meitä.” Oliko koskaan? Olimmeko koskaan? Edes itsellemme, saati toisillemme. Minä en...