Utuisten Vuorten gorillat

Kaikki tiesivät maailman harvinaisimman gorillalajin, Utuisten Vuorten gorillojen olevan kiinnostuneita kaikenlaisesta sorminäppäryyttä vaativasta näpräämisestä. Sekin oli kaikille tuttua, että samaiset gorillat olivat usein käyneet naapurikylissä ryöstämässä kaiken syötäväksi kelpaavan, jonka tuloksena paikallisille ei ollut jäänyt käytännössä yhtään mitään henkensä pitimiksi.

Nyt kunnianarvoisan Kiinan kansan vapautusarmeijan kaikkivoipia ilmavoimia oli kohdannut samantyyppinen, mutta toisaalta aivan uudenlainen haaste.

Se oli alkanut muutamia viikkoja aikaisemmin.

Kiitoradalla hälytysvalmiudessa olleet lentokoneet oli käyty yön pimeydessä, valvovan silmän välttäessä purkamassa toistuvasti peruskomponentteihinsa ja levittelemässä ympäri lentokenttää. Valvontakamerakuvat kertoivat joka kerran jälkeen selvää kieltään syyllisistä: uteliaat gorillat olivat alkaneet kiinnostua myös lentokoneiden rakenteista.

Lentotukikohdan komentokeskuksessa prikaatinmarsalkka Zhou, kenraali Guo, eversti Chang ja kapteeni Cho pohtivat kuumeisesti tilanteen ratkaisua.

”Toverit. Miten voimme ratkaista tämän ongelman? Lakiemme mukaan gorillat ovat rauhoitettu eläinlaji eli niitä ei saa karkottaa, ampua, tai myrkyttää, joten kuinka voimme vastedes turvata rakkaan Kiinamme ilmatilan turvaamisen Utuisilla Vuorilla? Joka aamu asentajamme joutuvat etsimään irtonaiset osat sieltä täältä ja kokoamaan taistelukoneemme uudestaan. Näin ei voi jatkua. Sotilaat, kehittäkää asiaan ratkaisu.”

Kenraali Guo esittää ensimmäisenä Kiinan Kommunistisen Puolueen näkemyksen asiaan.

”Toverit. Puheenjohtaja Maon punainen kirja sanoo selvästi kaikkien vallankumouksen vastustajien ansaitsevan kuoleman, olivat sitten ihmisiä tai eläimiä. Kaikki revisionistit ja vallankumouksen vastustajat, jotka taistelun aloittavat tulevat kaatumaan. Senhän osoitti aikanaan jo porvarillisten varpusten tuhoaminen koko Kiinan ylväästä kansantasavallasta! Kuolema gorilloille!”

Eversti Chang esittää asiaan vastustuksensa, hänen mielestään voimankäyttö ei ole ratkaisu – tässä tilanteessa.

”Toverit. Utuisten Vuorten gorillat ovat harvinainen laji, eikä niitä esiinny missään muualla maailmassa. Emme voi tuhota niitä sukupuuttoon.”

Kapteeni Cho nostaa apinan pöydälle.

”Kunnianarvoisat Toverit. Perimätieto kertoo, että ainoastaan simpanssit ovat tarpeeksi älykkäitä ja toisaalta riittävän vahvoja torjumaan gorilloiden hyökkäykset luonnollisella tavalla. Muistan lukeneeni lapsuudessa seikkailukirjoistani, että viidakon Tarzan on apinoiden kuningas. Hän voisi auttaa ja järjestää kentälle simpanssivartioita öiden ajaksi, kommunikoida niille niiden omalla kielellä kaiken mitä tarvittaisiin lentokoneidemme turvaamiseksi.”

Kaikki katsoivat koko ajan kohoavalla jännityksellä komentopöydän ääressä prikaatinmarsalkka Zhouta. Miehen kasvot kirkastuvat, kun hän nostaa katseensa kohti ratkaisua odottavaa ryhmää ja ennen kaikkea kapteeni Chota.

”Hienoa Cho! Hitot kunnianarvoisan puheenjohtaja Maon punaisesta kirjasta… Kapteeni Cho, soittakaa heti Tarzanin kännykkään, emme selviä tästä ilman hänen apuaan!”